Miten työhyvinvointia tehdään? Ensihoitaja Tuomas Forssilla on asiaan vastaus. Hän on kehittänyt työhyvinvointivalmennuksen, joka pureutuu työntekijään itseensä. ”Ammattiryhmämme kaipaa kipeästi ennaltaehkäiseviä tukitoimia työhönsä. Kaikkein kallein ja huonoin ratkaisu on olla tekemättä asialle mitään.”

 

”Aihe oli erittäin hyvä ja koulutuksen jälkeen siitä on käyty monet hyvät keskustelut niin töissä kuin vapaa-ajallakin.”

”Erittäin hyödyllinen kokonaisuus, mikä herätti ajatuksia ja keskustelua omasta työhyvinvoinnista ja jaksamisesta ja miten näitä asioita voisi itse kehittää ja vaikuttaa.”

”Lisää tätä halukkaille, jos halutaan pitää porukkatyökykyisenä. Tuomas Forss on loistava mies tähän, koska hän ymmärtää substanssin.”

”Olin varautunut käymään pakollisen osuuden ja livistämään. Olinkin tappiin asti ja selvistäpäin. Meni pitkään toipua positiivisesta järkytyksestä.”

Yllä olevat lainaukset on kerätty Forssin ensihoitajille ja palomiehille vetämän valmennuksen jälkeen. ”Itselleni tärkein viesti vapaissa ja anonyymeissa palautteissa oli, että 100 % osallistujista koki hyötyneensä työhyvinvointipäivästä”, valmennuksen kehittäjä ensihoitaja Tuomas Forss sanoo.

 

Oivalletaan asioita itsestä

Tuomas Forss kertookin, että valmennus ei ole tilaisuus, johon keräännytään hakkumaan työnantajaa, vaan siellä pohditaan asioita, mihin voi itse tai omalla työporukalla vaikuttaa tänään ja huomenna. Valmennuksessa pohditaan muun muassa osallistujien tavoitteita, asennetta ja odotuksia omaa työtään silmällä pitäen. Jokainen käyttää aikaa pohtiakseen myös sitä, minkälainen työkaveri on itse. ”On tärkeää huomata, että ärsyttäviä piirteitä on myös itsessä.”

Forssin mukaan kaikkein parasta valmennuksessa onkin juuri se, kun osallistuja oivaltaa itsestään jotakin. ”Eräs valmennukseen osallistunut kertoi tajunneensa, että oli siihen asti harvemmin kuunnellut muiden mielipiteitä, vaan puskenut aina eteenpäin omine ajatuksineen. Tämän kaltainen oivallus saattaa parantaa koko tiimin hyvinvointia merkittävästi”, Forss sanoo.

 

Idea syntyi urheilijoiden valmennuksesta

Opiskeltuaan psyykkisen valmentajan tutkinnon, Firstbeat-sertifikaatin, liikuntapsykologian perusopinnot ja vetäessään urheilijoille henkistä valmennusta, Forss alkoi pohtia, että ensihoitajat ja pelastajat saattaisivat hyötyä vastaavasta valmennuksesta. ”Urheilussa ja työssämme on paljolti kyse samoista asioista, kuten ryhmädynamiikasta, vuorovaikutuksesta, itseluottamuksesta, keskittymisen taidoista, stressaavista suoritteista ja palautumisesta.”

Forssin mukaan edellä mainittujen teemojen teorioiden ja käytäntöjen yhdistäminen valmennuksessa ei ollut ongelmatonta. Siinä häntä on auttanut INTO-valmennuksen moniammatillinen tiimi, joka koostuu muun muassa pedagogeista, psykologeista ja psykoterapeuteista. Työhyvinvointivalmennusta tarjotaankin INTO-valmennuksen kautta.

 

Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella työskentelevä ensihoitaja Tuomas Forss on kehittänyt moniammatillisen tiimin kanssa työhyvinvointivalmennuksen. Se on saanut ensihoitajien ja palomiesten piloteissa hyvän vastaanoton.

Fysiologinen ja psyykkinen kokonaisuus

”Halusin yhdistää valmennukseen fysiologisen ja psyykkisen hyvinvoinnin”, Forss sanoo. Se oli hänen mielestään vastaus siihen, miten hän valmentaisi työhyvinvointia kollegoilleen. Ennen varsinaista valmennuspäivää osallistujille tehdään yksilöllinen Firstbeat-mittaus, jossa mitataan sykevälivaihtelua ja autonomisen hermoston toimintaa 3–5 päivän ajan. Mittaukseen sisältyy vähintään yksi työvuoro lepo- ja vapaapäivineen. Laite kertoo luotettavasti, minkälaiset stressi-, palautumis-, uni- ja liikuntatottumukset tutkittavalla on. Tuloksia voidaan verrata hänen omaan ikäryhmäänsä.

Tulosten perusteella voidaan myös löytää yksilöllisiä keinoja palautua paremmin. ”Stressiä saa ja pitääkin olla, kunhan vastaavasti tulee myös lepoa. Yhden huonon yön voi kompensoida seuraavana yönä, mutta jatkuvassa univelassa eläminen tuo eteen jossain vaiheessa seinän.” Moni yllättyy mittarin heilahteluista yöllä, kun on illalla ottanut muutaman rentouttavan alkoholiannoksen, sillä kaikki yli yhden annoksen ylittävät määrät viivästyttävät palautumisen alkamista merkittävästi.”

 

Näin saan asiat hoidetuksi

Varsinainen valmennus pidetään rauhallisissa ja mukavissa puitteissa.  Osallistujat pohtivat, miten kukin itse voi vaikuttaa siihen, että työstä tulee miellyttävämpi kokemus. ”Jos keskittyy sellaisiin asioihin, joihin ei voi vaikuttaa, kuten siihen, miten hätäkeskus hälyttää tai tuleeko yökeikka, niin sen pelin häviää varmasti.  On myös kuluttavaa ajatella asioita, joita haluaa välttää”, Forss sanoo.

Hän kertoo taitoluistelijasta, joka koko kolmen minuutin suorituksensa ajan hoki itselleen: ”älä kaadu.” Luistelijan ajattelumalli oli käännettävä siihen, miten hän halusi suorituksen hoituvan. Se ruokkii ajatusta onnistumisesta epäonnistumisen sijaan.

Forss soveltaisi erilaisia psykologisia keinoja myös ensihoitoon. ”Kerran yöllä keikan esitiedot kertoivat tehtävästä, joka aiheutti negatiivisia tunteita. Tunnistettuamme kovin negatiiviset tunteemme, päätimme, että nyt tämä potilas saa tiimiltämme parasta mahdollista asiakaspalvelua. Tulos oli se, että kaikille jäi keikasta hyvä mieli.” Tiimi lähti vaikuttamaan omaan toimintaansa, jolloin alkujaan negatiivisesta työtehtävästä tulikin positiivinen kokemus.  Pitkässä juoksussa on todella merkittävää, jääkö tietyistä työtehtävistä negatiivinen vai positiivinen kokemus”,  Forss sanoo

 

Hyvä reissu

Päivän mittaiseen valmennukseen soveltuu parhaiten 10–15 henkilön ryhmä. ”Valmennuksessa ei syötetä valmiita vastauksia, vaan ryhmä tuottaa ajatuksia itse. Menemme ryhmä edellä.” Ennen pilottivalmennuksiaan Forssia jännitti. ”Kun lähtee puhumaan näistä asioista ja luomaan uutta, on vaarana, että sinua pidetään pehmeänä ja tulet teilatuksi. Jos kuitenkin haluaa onnistua, on myös oltava valmis epäonnistumaan.” Kun ensihoitajille tarjottiin mahdollisuus osallistua työhyvinvointivalmennukseen, se otettiin ilolla vastaan. ”Meillä oli paljut ja saunat varattuna virallisen osuuden jälkeen koko illaksi, viihdyimme varsinaisen valmennuksen jälkeen pitkään keskustellen ja mikä parasta, alkoholia ei tarvittu.”

 

TEKSTI JA KUVAT MARKO PARTANEN

Tutustu tästä INTO-valmennuksen verkkosivuille.