Kun seksuaalinen teko tuntuu pahalta – lähde liikkeelle!

En usko tätä. On vaikea ymmärtää, mitä tapahtui. Hävettää ja on syyllinen olo. Aiheutinko tämän itse? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Näin ajattelee henkilö, joka on tahtomattaan joutunut seksuaalisen teon uhriksi. Omien ajatusten kanssa ei tule jäädä paikoilleen, eikä syyllisyyttä tuntea. On lähdettävä liikkeelle!

Seksuaalisen häirintä- ja ahdistelutapaus asettuu monien uhrien mielessä niin sanotulle harmaalle alueelle, jossa tulee pohtineeksi sitä, kannattaako tapahtuneesta ilmoittaa ja vaikka ilmoittaisikin, niin voiko asialle lopulta tehdä mitään. ”On tyypillistä, että jopa graaveimmissakin seksuaalisissa väkivaltatapauksissa uhri vähättelee kokemuksiaan”, kertovat kriisityöntekijät Elina Haasjoki ja Jenna Trogen. He auttavat työkseen seksuaalisen väkivallan uhreja ja heidän omaisiaan Turun kriisikeskuksen Koski-seksuaaliväkivaltatyössä.

Häirintä-, ahdistelu- ja väkivaltatapauksia ei tule kyseenalaistaa ja vähätellä. ”Osa teoista on rikoksia, osa huonoa käytöstä. Kumpikaan niistä ei ole ok”, Trogen sanoo. Tilanteisiin tulee puuttua aina, varsinkin työpaikoilla.

 

Epävarmuutta ja turvattomuutta

 Kun ihminen joutuu seksuaalisen teon kohteeksi työpaikallaan, siitä saattaa seurata neuvoton olo. Uhri saattaa pohtia, kenelle tästä voi kertoa ja uskotaanko häntä. Jos vastauksia ei ole heti, ihmismieli keksii niitä itse. Tyypillisesti oman mielen valmistelemat vastaukset eivät ole kovinkaan kannustavia. ”Uhria saattaa askarruttaa, miten elämä ja varsinkin työarki tällaisen tapauksen jälkeen jatkuu. Voi olla, että siitä seuraa myös yksinäisyyden ja turvattomuuden tunne”, Trogen sanoo.

 

Voinko hakea sairauslomaa?

Uhri saattaa olla epävarma, voiko hän asian takia jäädä sairauslomalle. Mieleen saattaa tulla myös, miten esimies asiaan reagoi ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Uhri ei välttämättä ole oikein varma, voiko asiasta tehdä rikosilmoituksen, Trogen luettelee. Hänen mukaansa uhrin kannalta ei ole sama, ketä teon tekee. Päänvaivaa aiheuttaa eri tavalla se, että onko henkilö läheinen työkaveri, esimies tai kaukaisempi henkilö organisaatiossa.

 

Työpaikka on tärkeä

”Työpaikka on tärkeä paikka ihmiselle. Mitä ahtaammalla ihminen taloudellisesti on, sitä tiukemmin hän työpaikkaansa sitoutuu”, Trogen sanoo. Työpaikan menettämisen pelossa, saattaa vakavakin teko jäädä ilmoittamatta. ”Työpaikoille on saattanut muodostua mitä ihmeellisempiä ja kovinkin sallivia kulttuureja, joissa härskit vitsit ja jopa sopimaton koskettelu on arkipäivää. Siksi häirintäasiat on tärkeä nostaa esiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa”, Haasjoki sanoo. Vapaa-ajallakin tehty teko heijastuu luonnollisesti työpaikalle erityisesti silloin, kun tekijä on työkaveri.

 

Aloita ilmaisemalla asia

 Ihmisten rajat ja työpaikkojen kulttuurit ovat erilaisia. Siksi on tärkeää, että asiat sanoitetaan. ”Ensimmäisenä, jos mahdollista, tulee ilmaista epäasiallinen käytös tekijälle mahdollisimman konkreettisesti. Kerro, että se, mitä hän teki, tuntui ikävältä ja että se tulee lopettaa”, Trogen neuvoo.

”Syrjintä ja ahdistelu eivät ole vain uhriksi joutuneen yksilön ongelma, vaan koko yhteisön. Siksi puheeksi ottaminen koskee kaikkia. Asiasta puhuminen lisää tietoa työyhteisön jäsenten ajatuksista ja kehittää samalla koko työyhteisön kulttuuria. Jotta asiat edistyvät, on ensiarvoisen tärkeää, että esimies ottaa asian vakavasti”, Haasjoki sanoo.

 

”Kun tuntuu pahalta, lähde liikkeelle!”

”Siedämme asioita eri tavalla ja avun hakemisen kynnys on jokaisella eri korkuinen. Kun teko tuntuu pahalta, lähde liikkeelle”, Trogen kehottaa. Haasjoki puolestaan neuvoo, että teon jälkeisen häpeäntunteen ja piiloutumisen halun ilmetessä kannattaakin päinvastoin tunnistaa avuntarve ja pyytää apua.

Psyykkistä tukea voi hakea itselleen aina, riippumatta siitä, onko ottanut tapahtuneen puheeksi työpaikalla tai onko tehnyt rikosilmoitusta. Jos ei tiedä mistä lähtisi liikkeelle, voi aloittaa anonyymisti valtakunnallisissa puhelinpalveluissa tai asiaa varten perustettujen verkkosivustojen chateissa. Niissä kuka tahansa saa apua ja neuvoja omien ajatustensa keskellä.

 

Apua myös tekijälle

Toisinaan ihmiset ylittävät toistensa rajoja ymmärtämättään. ”Jos saa kuulla käyttäytyneensä epäasiallisesti, se voi tuntua tosi nololta, mutta nostan hattua niille, jotka uskaltavat muuttaa toimintaansa ja pyytää anteeksi”, Haasjoki sanoo. Silloin kun seksuaalisuutta loukkaavassa teossa rikoksen tunnusmerkit täyttyvät, on kokijalla oikeus selvittää asia rikosprosessin kautta. Joskus tekijäkin tarvitsee apua, myös heille suunnattuja kanavia on olemassa, esimerkiksi Tampereen Välitä!-yksikössä. Vaikka yksikkö sijaitsee Tampereella, asiakkaaksi voi hakeutua mistä kunnasta hyvänsä.

Asioiden käsittely somessa voi olla lakien vastaista

Seksuaalinen häirintä ja siihen liittyvät vakavammat teot nousivat vähän aikaa sitten keskusteluun ensihoito-, pelastus- ja hätäkeskusalalla. Aiheesta aloitettiin somekampanja, jossa tapahtumia tuodaan julki anonyymisti. Somessa tällaisten asioiden käsittelyssä saattaa kuitenkin piillä vaara.

”Rikoksen uhri voi itse syyllistyä rikokseen kertomalla kokemuksistaan sosiaalisessa mediassa – Edes viestin poistaminen jälkikäteen ei korjaa tilannetta”, rikostoimittaja Anne Kantola otsikoi juttunsa Helsingin Sanomissa 24.7.2021. Hän kirjoittaa, että sosiaalisessa mediassa ylläpidetyillä #metoo-tyylisillä tileillä kokemuksiaan jakavien uhrien todistusvoimaa ja määrää on vaikea ohittaa.

Kantola toteaa jutussaan, että aiheesta keskustelu on kaivattua, mutta tällä tavoin tehtynä siihen liittyy myös ongelmansa. Arveluttavaa on niin uhrin, syytteiden kohteena olevan kuin sometilin ylläpitäjänkin osa. Jutussa haastateltu asianajaja Emmi Kauppala puolestaan kertoo, että ”Myös rikoksen tekijällä on tietyissä määrin oikeus yksityisyyteen.”

 

Uhrin kannattaa olla tarkkana

Kun Systole otti tämän jutun teossa yhteyttä oikeusministeriön rahoittamaan Rikosuhripäivystykseen, toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg kehotti ensi töikseen lukemaan Helsingin Sanomista Anne Kantolan jutun.

Sen jälkeen Åberg esitteli kaksi korkeimman oikeuden päätöstä (KKO:2018:51 ja KKO:2021:45), jotka osoittavat että uhri voi tällaisissa tilanteissa itse syyllistyä rikokseen.

On mielenkiintoista, että uhrin asioita puolustava Åberg alkaakin ladella rikoksen tekijän oikeuksista.  Asiaa ei kuitenkaan tarvitse kovin pitkälle miettiä, kun ymmärtää, että näiden asioiden tietäminen on mitä suurimmassa määrin myös uhrin etu.

”Etukäteen sen arvioiminen, mitä asiasta voi kertoa julkisuuteen, on hyvin vaikeaa. Vain jos kertomus on erittäin pintapuolinen itse tapahtumien kulun suhteen, riskiä voi pitää pienenä. Myös omista tuntemuksistaan voi kirjoittaa vapaammin. Emme kuitenkaan lähde arvioimaan, että missä raja kulkee, kun tilanteet ovat niin yksilöllisiä”, Åberg sanoo.

Tekijän tunnistaminen uhrien kertomuksista ei välttämättä tarkoita henkilön nimen kertomista. Myös riittävä määrä tapahtuman kuvailua voi joukolle ihmisiä paljastaa kenestä on kyse.
Sen sijaan asian käsittely oikeanlaisissa kanavissa on turvallista ja tarpeellista.

 

Herkästi yhteyttä, kynnys matalalle

Rikosuhripäivystykseen kannattaa olla yhteydessä matalalla kynnyksellä, myös silloin, jos ei ole varma, onko tapahtunut rikos, Åberg kertoo.

”Tapahtuneesta kannattaa aina keskustella, niin asiassa pääsee eteenpäin. Meiltä saa keskusteluapua tilanteeseen sekä käytännön neuvoja siitä, mitä uhrin kannattaa tehdä. Kerromme myös, mitä mahdollinen rikosprosessi hänen kannaltaan tarkoittaa ja mitä oikeuksia uhrilla on.”
Rikosuhripäivystyksestä voi saada myös mukaansa tukihenkilön, kun asiaa käsitellään poliisikuulustelussa tai oikeudessa.

 

RIKU

Rikosuhripäivystys (RIKU) on oikeusministeriön rahoittama ja järjestöjen toteuttama palvelu. Yhteyttä voi ottaa eri tavoilla:

• puhelin 116 006
• RIKUchat toimii riku.fi-verkkosivulla
• Juristin puhelinneuvonta 0800 161177
• jätä yhteydenottopyyntö riku.fi-verkkosivuilla
• lisää tietoa palveluista ja aukioloajoista riku.fi

 

Rikosilmoituksen voi tehdä aina

Aina, kun kokee, että on joutunut rikoksen uhriksi, voi asiasta tehdä rikosilmoituksen. Tällöin poliisi alkaa käsitellä asiaa. Joissakin tapauksissa poliisi voi päättää, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, jolloin tutkinta lopetetaan tai sitä ei aloiteta ollenkaan.

”Osa työyhteisön tapahtumista saattaa olla epäasiallista käytöstä tai muuten epäeettistä toimintaa, jotka eivät välttämättä täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä. Tällaisissa tapauksissa olisi toivottavaa, että työyhteisöllä olisi toimivat sisäiset prosessit asian hoitamiseksi”, poliisihallituksen poliisitarkastaja Kimmo Ulkuniemi sanoo.

Hänen mukaansa jokaisella työpaikalla ennalta suunnitellut prosessit eivät aina ole mahdollisia, jolloin voi olla tarpeen olla yhteydessä työsuojeluviranomaiseen.

 

Kaksiteräinen miekka

Poliisitarkastaja Ulkuniemi sanoo, että epäkohdista ja väärinkäytöksistä on hyvä käydä yhteiskunnallista keskustelua. Sitä tehdessä on kuitenkin tarpeen muistaa, ettei toista tunnistettavaa ihmistä saa esittää rikokseen syyllisenä. Tällainen maininta voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön, jolloin asian esittäjä saattaa syyllistyä kunnianloukkaukseen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. Kummatkin edellä mainitut rikokset ovat asianomistajarikoksia, jolloin henkilö, jonka kunniaa on ehkä loukattu voi päättää, haluaako hän tapausta tutkittavan rikoksena.

 

Sivuston pitäjän rooli on hankala

Tapauskertomuksia julkaisevien sometilien ylläpitäjän rooli ei ole helppo, Ulkuniemi sanoo. ”Samalla kun halutaan tuoda mahdollisia epäkohtia esiin ja saada muutos aikaiseksi, on huolehdittava siitä, että sivustoilla tai sosiaalisen median tilillä olevat julkaisut ovat asiallisia eikä julkaisuissa syyllistytä ylilyönteihin.” Ulkuniemi ehdottaakin, että ylläpitäjien tulisi moderoida sisältöään aktiivisesti, joka auttaa pitämään keskustelun asiallisena. ”Tällä tavoin mahdollisia epäasiallisen käytöksen uhreja suojellaan siltä, etteivät nämä tahtomattaan syyllisty itsekin tekoon, joka saattaa olla rikos. Sosiaalisen median yhtiöillä on myös oikeus ja mahdollisuus päättää siitä, että jonkin tilin toiminta voidaan lakkauttaa, jos sisältö rikkoo yhteisön käyttösääntöjä. Poliisi ei voi ottaa kantaa someyhtiöiden toimiin julkaisuiden tai tilien ylläpitoon liittyen”, Ulkuniemi sanoo.

 

Työturvallisuuskeskus auttaa

 Palkansaajakeskusjärjestöjen ja työnantajajärjestöjen yhdessä ylläpitämä Työturvallisuuskeskus vastaa vuoden mittaan säännöllisesti myös seksuaalista häirintää ja epäasiallista käyttäytymistä koskeviin tapauksiin. Asiantuntija Seija Moilanen kertoo, että yhteyden ottaja voi olla häirintää tai epäasiallista kohtelua kokenut itse, työnantajan edustaja kuten esihenkilö tai henkilöstön edustaja kuten luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu.

”Kysymme ensimmäisenä: Kenen kanssa asiaa on yhteydenottohetkeen mennessä ehditty käsitellä?” Moilasen mukaan lähtökohtana on, että häirintää tai epäasiallista käyttäytymistä kokenut työntekijä ilmoittaa ensin teon tehneelle henkilölle, että ei hyväksy tämän toimintaa. Sen jälkeen tulee ilmoittaa esihenkilölle ja mikäli häirinnän tekijä on hän, niin sitten tulee kääntyä hänen esihenkilönsä puoleen. Käsittelyssä voi olla tässä vaiheessa mukana jo työsuojeluvaltuutettu tai luottamusmies, jos sellainen työpaikalta löytyy.

”Tärkeä kysymys on myös se, että onko asiaa pystytty jo käsittelemään häiritsijän kanssa ja että onko käsittely millään tavalla tuottanut tulosta.”

 

 Häirintää kokenut ei ole syyllinen

”Teemme selväksi, että häirintää kokenut ei ole syyllinen. Hänen voi olla myös hyvä peilata tapahtumia jonkun toisen kanssa. Häirintää kokenut voi olla yhteydessä myös työterveyshuoltoon”, Moilanen sanoo.

Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija auttaa yleensä puhelimitse. Asia käydään yhteyden ottajan kanssa läpi kahdessa tasossa, lainsäädännön näkökulmasta sekä työn arjen tasolla.

Jos tapauksessa voisi olla kyse seksuaalisesta häirinnästä, se kerrotaan yhteyden ottajalle. Vaikka teko ei riko työturvallisuus- tai tasa-arvolakia, se voi silti olla työpaikoille sopimatonta käyttäytymistä.

”Sopimaton työkäyttäytyminen päättyy parhaimmillaan siihen, että tekijä huomautuksen jälkeen korjaa käyttäytymistään. Jos näin ei käy, otetaan yhteyttä työnantajaan.”

Tämä saa riittävästi aikaa puuttua tilanteeseen. Jos asia ei korjaannu sittenkään, otetaan yhteyttä Aluehallintovirastoon.

Jos työpaikan toiminnassa nähdään huomautettavaa, saa työnantaja aikaa korjata asian.

”Jos kyseessä on seksuaalirikos, siitä tulee ilmoittaa poliisille, kuten muistakin rikoksista”, Moilanen sanoo. Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija neuvoo tilanteessa seuraavat askeleet ja auttaa yhteydenotoissa tarvittaviin paikkoihin.

 

Neuvontaa ja ennaltaehkäisyä

”Me emme selvitä häirintätapauksia, vaan neuvomme ja ohjaamme, miten tilanteissa tulee toimia.” Työturvallisuuskeskus myös tarjoaa työpaikoille koulutusta, joiden avulla ne voivat suunnitella ennaltaehkäiseviä toimintamalleja häirintätapauksien varalta.

Moilanen peräänkuuluttaakin nimenomaan työpaikan ennaltaehkäisevää toimintaa häirinnän kitkemiseksi ja siihen puuttumiseksi. ”Työpaikalta voidaan poistaa häirintää mahdollistavia elementtejä sekä keskustella missä menee raja; mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Koulutuksissa voidaan myös valmistautua siihen, miten loukkaajalle tehdään selväksi, että hänen toimintansa ei ole ok. Kenenkään ei pidä jäädä näissä tilanteissa yksin.”

Moilanen valmentaisi häirintätilanteiden varalta vähintäänkin esihenkilöitä. Samalla he voisivat miettiä valmiiksi kysymyksiä, mitä häirintää kokeneelle esittää, kun tilanne yllättäen tulee eteen.

 

Pidetään huolta ja hauskaa

 ”Tärkeä vinkki kaikille on se, että pidetään toisistamme huolta. Asiattomaan kohteluun voi puuttua myös vierestä, jos huomaa, että kaveri kohtelee kollegaansa huonosti. Silloin on puututtava peliin ja sanottava, että tuo ei enää käy, sen on loputtava.”

Moilasen mukaan työpaikoilla saa edelleenkin olla hauskaa, sen voi tehdä myös loukkaamatta ketään.

 

Tasa-arvovaltuutettu selvittää ja lausuu

 Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara sanoo saavansa vain vähän yhteydenottoja seksuaalisesta häirinnästä. Se kuuluu yhtenä asiana hänen valvontapiiriinsä. ”Yhteydenottojen vähyys hämmentää, sillä tutkimusten mukaan seksuaalista häirintää esiintyy paljon ja ylläpitämämme nettisivut, jossa annetaan asiaa koskevia ohjeita, keräävät sivuistamme kolmanneksi eniten vierailijoita.”

 

Tasa-arvovaltuutettu neuvoo

”Meitä voi lähestyä kuka tahansa, vaikkapa yksittäinen työntekijä tai työnantaja.” Jännittää ei tarvitse. Tasa-arvo.fi -verkkosivuilta löytyy erilaisia yhteydenottotapoja, kuten anonyymi puhelinpäivystys. ”Jos olemme väärä taho neuvomaan, ohjaamme kysyjän oikeaan osoitteeseen.”

Työperäiseksi seksuaaliseksi häirinnäksi tai ahdisteluksi pääsääntöisesti luetaan työpaikalla tai työaikana tapahtunut teko. ”Joskus tapahtumat tai illanvietotkin kuten työnantajan järjestämä pikkujoulu voi olla tilanne, jossa työnantaja ryhtyy kurinpitotoimiin.” Maarianvaara sanoo, että varsinkin virkamiehet ovat henkilöitä, joiden tulee käyttäytyä asiallisesti myös vapaa-ajalla.

 

Kun tulee sellainen olo

Joitakin saattaa mietityttää, onko häirinnässä menty rajan yli tai voiko asiasta ilmoittaa. Tasa-arvolain mukaan seksuaalista häirintää esiintyy esimerkiksi sanallisessa, sanattomassa ja fyysisessä muodossa. Luonteeltaan se on seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta. ”Jos toiminnasta tulee epämukava olo ja että tämä ei ole ok, niin hälytyskellojen tulisi soida.” Maarianvaara kehottaa tällöin nostamaan asian puheeksi tai hankkimaan asiaa varten neuvoja.

”Jos häirintää on tapahtunut, tasa-arvovaltuutettu voi ryhtyä selvittämään asiaa. Voimme antaa asiasta lausunnon, jota työntekijä voi käyttää avukseen riitatilanteissa. On myös mahdollista, että hieromme sopua osapuolien välille.”

 

Tasa-arvosuunnitelma oltava

Yli 30 hengen työpaikan on laadittava tasa-arvosuunnitelma” Jos sellaista ei ole, ja asia tulee ilmi, voi tasa-arvovaltuutettu kehottaa hoitamaan asian kuntoon kohtuullisen ajan kuluessa. ”Valvomme suunnitelmallisesti työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmia. Vuosittain pyydämme suunnitelmia työpaikoilta nähtäväksi ja annamme neuvoja ja ohjeita, jos niissä on parantamisen varaa.”

 

Miksi ei oteta yhteyttä

Seksuaalista häirintää kokeneet saattavat joskus yrittää unohtaa tai kestää tapahtumat. Maarianvaara kertoo, että pari vuotta sitten, kun metoo-keskustelut kävivät kovimmillaan, asiaa piilottelevaa käyttäytymistä selvitettiin. ”Häirintää kokeneet voivat ajatella, että se kuuluu asiaan tai että mitään ei kuitenkaan tapahdu.” Joskus työkulttuurissa on pinttynyt tapa, jossa viljellään ronskeja vitsejä tai mennään jopa pitemmälle. ”Tällöin häirintää kokenut ei välttämättä ota asiaa puheeksi, koska pelkää joutuvansa porukasta sivuun tai saavan ahdasmielisen leiman.”

 

Oltava ohjeet

Maarianvaara sanoo, että työpaikoilla tulee olla ohjeet tällaisen varalta. ”Mitä tehdään ja minkälainen prosessi siitä käydään, kun joku ahdistelee. Työpaikalla pitäisi olla sellainen henki, että kun tällaista tapahtuu, niin olisi lupa tai jopa velvollisuus viedä asiaa eteenpäin. Ongelma ei häviä, jos siitä ei puhuta.”

Työnantajan tulisikin kehittää kulttuuria siihen suuntaan, että löytyisi ymmärrystä sille, että härskit vitsit tai seksistiset kalenterit eivät kuulu kalustoon. Vähintäänkin seksuaaliseen häirintään tulee puuttua. Jos työnantaja ei puutu tietoonsa tulleeseen, se syyllistyy itse tasa-arvolaissa kiellettyyn syrjintään ja voi joutua maksamaan uhrille lain mukaista hyvitystä.

 

Sana sanaa vastaan

Jos joudutaan tilanteeseen, jossa on sana sanaa vastaan, voi tilanne olla hankala selvittää. ”Epäselvissä tilanteissa ei varoituksia välttämättä voi jakaa. Tällöin on käytävä kuitenkin vakava keskustelu asiasta, ja tehdään selväksi, että kyseinen käyttäytyminen ei ole sallittua.”

Maarianvaara sanoo, että yksittäistenkin tilanteiden muistiin kirjaaminen on tärkeää. Muistiinpanoista tulisi ilmetä mitä tapahtui, milloin ja oli tilanteessa muita läsnä. ”Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun epäasiallinen kohtelu on jatkuvaa.”

 

Tekijänä asiakas tai ulkopuolnen

Jos häiritsijä on ambulanssin asiakas tai jopa täysin ulkopuolinen, ollaan niin ikään hankalammilla vesillä. ”Ulkopuoliselle ei voi antaa varoitusta eikä sitä voi irtisanoa. Asiaa voi helpottaa tilanteen läpikäymisellä, vaikkapa defusingilla.”

Maarianvaara sanoo, että työnantajan ja työsuojelun tulisi pyrkiä kehittämään työtilanteita ja toimintaoja siten, että häirintään johtavia tilanteita voitaisiin minimoida tai poistaa.

”Tärkeintä on, että nostetaan kissa pöydälle.”

 

Tukea ja apua seksuaalisuutta loukkaavia tekoja kokeneille:

Tukinaisen kriisipäivystys ja juristineuvonta

Rikosuhripäivystys mm. juristin puhelinneuvonta

Mieli ry:n Kriisikeskukset ympäri Suomen

Tyttöjen ja Poikien talojen verkosto ympäri Suomen

Akuuteissa tilanteissa Seri-tukikeskukset Suomessa

 

Teksti Marko Partanen
Kuvat Dimitri Lisitsyn