Systolen ja Palokuntalaisen yhteisnumerossa (syyskuu 2020) julkaistiin ”Johtamistyhjiössä piilee vaara” -juttu. Siinä käsiteltiin viranomaisyhteistyön johtamista kovilla keikoilla. Tehtävillä työskennelleet kertovat, että johtamisyhteistyö ja siihen liittyvä viestiliikenne ei useinkaan toimi. Otkesin Kai Valonen kommentoi asiaa.
Kovissa tilanteissa kukin viranomainen johtaa omaa kaistaansa, eivätkä he kommunikoi kovin paljon toistensa kanssa. Tällöin voi syntyä ”johtamistyhjiö”, jossa kukaan ei hoida kokonaistilannetta. Puutteesta aiheutuneesta epätietoisuudesta voi syntyä vaaratilanteita, ellei niitä jo ole syntynytkin. Onnettomuustutkintakeskus (Otkes) on raportoinut tutkintojensa yhteydessä samasta puutteesta jo ainakin 10 vuoden ajan. Viimeisin raporttiin kirjoitettu huomio asiasta nousi esiin Turun puukotusten (2017) yhteydessä. Systole pani merkille vastaavan asian tehdessään juttua Kuopiosta (2019), missä viranomaiset hälytettiin tehtävälle joukkosurmakoodilla. Systole kysyi, mitä mieltä Onnettomuustutkintakeskuksen johtava tutkija Kai Valonen on asiasta.
Mitä Otkes on huomannut viranomaisyhteistyön johtamistyhjiöön liittyen?
Viimeisin ja siten ajankohtaisin suositus aiheesta annettiin Turun puukotustutkinnassa. Ehkä oletkin katsonut sen seurantatietokannastamme netistä. Suositus oli tällainen: ”Sisäministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö yhdenmukaistavat moniviranomaistilanteiden johtamis- ja viestintätavat sellaisiksi, että tarvittavat viranomaiset pääsevät ja otetaan aktiivisesti mukaan kaikissa äkillisissä suurissa tilanteissa. Keskeiset toimijat ovat hätäkeskus, poliisi, pelastustoimi, ensihoito ja sosiaalitoimi (psykososiaalinen tuki).”
Saamamme vastaukset olemme kiteyttäneet näin: ”Käytännön toimia asian kehittämiseksi ei ole tiedossa. Sisäministeriön mukaan asiaan liittyvä ohjeistus on riittävällä tasolla, mutta käytännön harjoitteluun tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Lisäksi harjoitukset tulisi toteuttaa yhteistyössä paikallisten poliisi- ja pelastuslaitosten sekä sosiaali- ja terveystoimen viranomaisten kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriössä asiaa on kehitetty maakunta- ja sote-uudistuksen yhteydessä sekä poikkeusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnan työssä.”
Suosituksen toteutumisen tila on kuitenkin arviomme mukaan ”kesken”.
Mikä johtaa keskustelemattomuuteen ja mikä mahdollisesti siihen, että asialle ei ole tehty mitään?
Keskustelemattomuuteen saattaa juuri tässä tapauksessa johtaa se, että monen mielestä asia on aidosti kunnossa. Moni kertoi meille, että on ”päivänselvää” miten yleisjohto ja yhteistyökuviot ovat yksiselitteiset ja kunnossa. Mutta mielenkiintoista oli, että se, miten asian kenenkin mielestä kuuluu mennä, kuitenkin vaihteli. Toimintamalleja ei myöskään pystynyt toteamaan samanlaisiksi eri toimijoiden asiakirjoja tutkimalla.
Meille ei Turun puukotustutkinnan perusteella syntynyt omaa vahvaa käsitystä, miten asia olisi parasta hoitaa, mutta tärkeintä olisi, että kaikki ymmärtäisivät asian samalla tavalla ja käytännön asiat sujuisivat siten kitkatta.
Tämän suosituksen osalta toteutumattomuuteen ja keskustelemattomuuteen saattaa vaikuttaa myös asian poikkihallinnollisuus, vaikka monissa asioissa hallinnon rajoja pystytäänkin ylittämään. Mutta johtamisesta kun on kyse, näyttäisi hieman siltä, että rajoja ylitellään takerrellen.
Jos suosituksemme jää toteuttamatta vielä jatkossakin, niin varmaankin palaamme asiaan uuden ja ehkäpä vielä paremmin perustellun suosituksen avulla, kun ongelma nousee uudelleen esiin.
Turhauttaako Otkesia, kun vakavista asioista saa vuosien saatoissa muistuttaa uudelleen ja uudelleen?
Työn luonne on meillä sellainen, että tarvitaan niin sanotusti lehmän hermot. Ei meillä hevillä turhauduta. Se vaan on niin, että osa suosituksista on muita pidempään kesken, mutta paljon suosituksia vastaavasti toteutuu. Viranomaisyhteistyön yleisjohtajuuteen liittyvästä suosituksesta olemme kyllä sitä mieltä, että asia ei ole kunnossa ja kyselemme edelleen sen perään. Yleisestikin olen kuullut sanottavan, että turvallisuustyö on toistoa, toistoa, toistoa…
TEKSTI MARKO PARTANEN
PIIRROS MIIA TORONEN
