Suomen Elvytysneuvoston puheenjohtajan Piritta Setälän mukaan elvytys herättää aina tunteita, niin koulutuksessa kuin tositilanteessakin. Siihen on uskominen, sillä ELVYTYS 2022 -symposium keräsi Helsinkiin 340 vierasta. Elvytystiedon lisäksi verkottuminen oli tapahtuman parasta antia.
Elvytyssymposium heräteltiin henkiin kuuden vuoden tauon jälkeen. HUS on ollut tapahtuman takana aina jollakin tapaa, samoin HUSin elvytyskoordinaattori Leila Saari. Helsinkiin saapui paljon vieraita, mikä osoitti, että isoille kokoontumisille on edelleen kysyntää. ”Ehkä väkimäärässä näkyi myös patoutunut tarve kokoontua, sillä tämä oli ensimmäisiä alan tapahtumia koronan jälkeen”, Saari arvelee.
Hän sanookin symposiumin olevan tärkeä myös aiheen ympärille tarvittavan verkottumisen takia. ”On tärkeää jakaa tietoa eri puolilla maata olevista hyvistä käytänteistä.”
Elvytysneuvostosta avoimempi
Leila Saari näkisi, että Suomen Elvytysneuvosto voisi olla avoimempi, sellainen, johon voisi päästä jäseneksi ja kehittämään yhteistyössä maamme elvytysosaamista. ”Meillä pitäisi tehdä jonkinlainen ryhtiliike, sillä muissa maissa elvytysneuvostot toimivat aktiivisemmin ja pyörittävät symposiumin kaltaisia tilaisuuksia, koska niissä on enemmän aktiivijäseniä.”
Maan kattava
Saari ei haluaisi symposiumista Helsinki-keskeistä, vaan yksi ratkaisu voisi olla eri paikkakunnilla kiertävä tapahtuma, kuten se aiemminkin on ollut. Asiasta pyydettiin Helsingin symposiumista palautetta ja Saari haluaa katsoa sen, ennen kuin jatkosuunnitelmia lyödään lukkoon.
”Tapahtuma olisi hyvä järjestää vuoden tai kahden välein”, Saari arvelee. Hän kertoo olevansa tämänkertaisen symposiumin pääjärjestäjä, mutta tapahtuman onnistuminen vaati koko HUS Simulaatiokeskuksen henkilöstön työpanoksen. Saari kertoi olevansa viimeistä kertaa päävastuussa symposiumin järjestämisessä. ”Seuraavan symposiumin aikaan taidan olla jo eläkkeellä.”
Tuoreen kertausta
Tämän vuoden symposiumissa kerrattiin elvytysohjeet, joiden antamisesta ei vielä ollut kulunut kovin paljoon aikaa. Maailman elvytysneuvostojen kattojärjestö ILCOR seuraa elvytyksestä tehtyjä tutkimuksia ja pohtii jatkuvasti, koska uutta tietoa on niin paljon, että on aika tehdä uusi yhteenveto ja katsausartikkeli aiheesta. Sen jälkeen elvytysneuvostot vievät suositukset omin maihinsa, joista Suomessa laaditaan Käypä hoito -ohjeet. Viimeisimmät ohjeet on annettu vuonna 2021.
Asioita tulisi kerrata
Elvytys on yksittäiselle hoitohenkilökunnan jäsenelle harvinainen työtehtävä. Siksi ohjeita tulisi kerrata ajoittain, sillä tiedämme, että ihminen alkaa unohtaa oppimaansa jo kolmen kuukauden jälkeen. Vaikka säännöllisesti pidettäviä symposiumeja perustellaan juuri tällä asialla, jää osaamisvastuuta tietenkin myös työnantajalle mutta samalla erityisesti yksittäisele työntekijälle. ”Ohjeita on hyvä kerrata aika ajoin, jotta ne osataan, kun harvinainen elvytystilanne osuu kohdalle”, Saari sanoo.
Suomen Elvytysneuvoston puheenjohtaja Piritta Setälä (vas) ja HUSn elvytyskoordinaattori Leila Saari ja liki 350 muuta saapuivat lokakuussa Helsingissä pidettyyn Elvytys 2022 -symposiumiin.
Alle puolet saa maallikkoelvytystä
Sydänpysähdysten yleisyys vaihtelee Euroopassa 67 – 170 tapauksen välillä 100 000 asukasta kohti. Heistä maallikkoelvytystä saa 58%. Suomen maallikkoelvytysaktiivisuus vähentää keskiarvoa, sillä meillä maallikkoelvytystä saa vähemmän kuin puolet sydänpysähdyspotilaista.
Suomalaiset ovat realisteja
Elvytetty potilas selviää Suomessa sairaalasta kotiin keskimäärin paljon useammin kuin muualla Euroopassa. Ovatko suomalaiset siten parempia elvyttäjiä? ”Ei, sillä me olemme realisteja. Mietimme muita tarkemmin, ketä kannattaa elvyttää ja ketä ei”, Tays:n ensihoidon ylilääkäri Sanna Hoppu sanoo. Olemattoman ennusteen potilaille hoitoelvytystä ei aloiteta.
Elvytetyllä hyvä ennuste
Potilaalla, joka elvytetään sydänpysähdyksestä Suomessa, on hyvä ennuste sen jälkeen, kun hän on päätynyt tehohoitoon. Vuoden jälkeen heistä on elossa 41 – 47% riippuen siitä, onko potilas saanut sydänpysähdyksen sairaalan ulkopuolella, teho-osastolla tai muualla sairaalan sisällä. Viiden vuoden päästä samat prosentit ovat 33 – 36. Sydänpysähdystä edeltävän agonaalisen hengityksen ja kouristelun on todettu liittyvän parempaan lopputulemaan.
Lisää syvyyttä
Painelusyvyyden tulisi olla 5 – 6 cm ja frekvenssin 100 – 120 kertaa minuutissa. ”Teoriassa keinotekoinen verenkierto on tällöin tehokkainta, todellisessa elämässä asiaa ei ole osoitettu”, Hoppu sanoo.
Mitä syvemmälle 5 ja 6 cm:n väliin pystyy painelemaan, sitä varmemmin defibrillaatio onnistuu, sydän käynnistyy ja potilas selviää sairaalasta kotiin.
Painelusyvyyden lisäämisellä on siis todettu olevan merkitystä. ”Sekundääriselviytyminen on parantunut sen jälkeen, kun painelusyvyyttä lisättiin 4-5 cm:stä 5-6 cm:ään”, Hoppu sanoo.
Elvytyslautaa osattava käyttää
Elvytyssymposiumissa keskusteltiin elvytyslaudan käytöstä – pitäisikö sitä käyttää vai ei? ”ILCOR:n yhteenvetokatsauksessa todettiin, että sairaalasängyn ja potilaan välissä käytettävä lauta vähentää patjan myötäilevää liikettä kolme millimetriä. Toisaalta laudan asettaminen vie aikaa paineluelvytyksen aloittamiselta, ellei sitä ole harjoiteltu ”formulavarikkotyöskentelyn” tasolle”, Hoppu sanoo. Hän on sitä mieltä, että lautaa voi käyttää, mikäli sen asettaminen on harjoiteltu ripeäksi toiminnaksi.
Valistunut arvio ventilaatiosta
Myöskään ventilaation hyödyistä ei ole mitään ihmisillä tutkittua näyttöä. Hopun mukaan ventilaation hyödyt perustuvat pelkkään asiantuntija-arvioon. ”Emme tiedä, paljonko ilmaa pitäisi keuhkoihin laittaa tai pitäisikö lisähapen olla 100-prosenttista tai jotain vähemmän”, Hoppu sanoo.
Symposiumin yleisöstä kysyttiin puhallusnaamarista – kannattaako sitä käyttää? ”Tutkimusnäyttöä ei ole, mutta simulaatioissa on huomattu, että se helpottaa onnistumista, jos sitä osataan käyttää”, Hoppu sanoo.
Lätkäongelmia
Hopun mukaan hyvin usealla elvyttäjillä riippumatta hänen taustastaan on eräässä yksityiskohdassa korjattavaa, nimittäin lateraalisen elektrodin sijoittamisessa. ”Lätkä jää monesti liian allas, kun sen pitäisi pari sormen leveyttä kainalosta”, Hoppu sanoo.
Toiseen ”lätkäongelmaan” Hoppu törmäsi Tampereella lätkän MM-kisojen aikaan, kun yksi Tampereen kolmelle torille sijoitetuista AED-laitteista varastettiin. Pitkäkyntisen matkaan lähtenyt laite löytyi loputa sillan alle hylättynä. Hoppu arveli, että vorolla oli kuitenkin ollut sydäntä, kun oli jättänyt laitteen säältä suojaan. Nyt Tampereen kaupungin hankkimat maallikodeffat on varustettu sim-kortilla, jotta niiden jäljittäminen olisi helpompaa.
Teksti ja Kuvat Marko Partanen
