Muistokirjoitus
Rami Rantakoivu 04.06.1991 – 29.07.2020

Tampereen ammattikorkeakoulussa ensihoitajaksi opiskellut Rami Rantakoivu menehtyi heinäkuussa akuuttiin lymfoblastileukemiaan. Syöpä diagnosoitiin aivan Ramin opintojen loppuvaiheessa, puoli vuotta hänen ja hänen puolisonsa häiden jälkeen. Rami ei koskaan ehtinyt valmistua ensihoitajaksi – syöpä teki sen päätöksen hänen puolestaan. Ramin tuntevat näkevät hänet kuitenkin täysivertaisena kollegana: Ensihoitajana, joka on nyt joukosta poissa.

Rami muistetaan koulukavereiden toimesta suurena persoonana. Mustaa huumoria rakastavana, silti äärimmäisen positiivisena ja avoimena ihmisenä. Rami oli innostuva, innostava, aito ja avoin kollega, jonka kyky nauraa itselleen olisi ollut ensihoitajan työssä vahvuus, siitä olisi riittänyt malliksi kollegoillekin. Hän ei koskaan hävennyt kysyä mitään, jos ei jotakin tiennyt – varmistaen samalla aina sen, että nekin, jotka ehkä arkailivat jonkin asian varmistamista, saivat samalla itselleen vastauksen.

Parhaimpia muistoja mitä Rami jätti, oli hänen tapansa kohdata kaikki ihmiset sellaisina kuin he ovat, pitäen jokaista ihmistä tasa-arvoisena ja yhtä arvokkaana. Elämänasenteensa vuoksi Ramilla olisi ollut paljon tarjottavaa myös työyhteisönsä jaksamisessa.

Ramille myös sattui ja tapahtui. ”Ramin tuuri” oli luokan keskuudessa lähes ilmiö – oli se sitten harmiton tapaturma, yleinen sekaannus tai muu kommellus. Ystävät tiesivät kuitenkin, että hän olisi aina tullut heidän mukanaan sovitusti vaikka maan ääriin – ehkä hieman myöhässä, ehkä pyörähdettyään ensin väärällä puolella kaupunkia, mutta aina lopulta perille päästen ja nauramassa ensimmäisenä itse omalle tuurilleen ja toilailuilleen.

Ramista muistetaan äärimmäinen lojaalius, pyyteettömyys ja vilpitön auttamisen halu. Esimerkiksi opinnäytetyötä tehdessä, Rami halusi osallistua työn viimeistelyyn vielä syöpädiagnoosin jälkeenkin hematologian osastolta käsin, vaikka muut olivat jo tarjoutuneet tekemään työn loppuun ilman häntä.

Alamme tarvitsee Ramin edustamaa positiivista ja itseironistakin inhimillisyyttä. Koska hän ei itse päässyt kentälle näyttämään erityisyyttään, me opiskelukaverit halusimme välittää sen perille.

 

14EH:n puolesta koonnut ERIK LYDÈN