Ensihoitomarsalkka: Kun nälkä hoidetaan niistämällä

Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran joulukuussa 2010.

Uusi terveydenhuoltolaki asetuksineen kolkuttelee ovilla. Tämä ensihoitomaailmaa myllertävä mullistus astuu näillä näkymin voimaan toukokuussa (2011). Uudistus on ollut monen mielestä odotettu ja tarpeellinen. Minkälainen paketti kääreiden sisällä sitten piileekään, lienee näkökulmasta riippuvainen asia. Uusi säädöspohja on poikinut nipun erilaisia hankkeita, joissa ajatellaan ensihoidon yhteistä tulevaa.

Uudella säädöspohjalla siirretään järjestämisvastuuta toimijalta toiselle ja luodaan kenttäjohtamisjärjestelmää. Johtaminen ei kuitenkaan tule nojaamaan samanlaisiin säädöspohjaisiin tukipilareihin, kuten esimerkiksi pelastus- ja poliisitoimea ohjaavissa säädöksissä on mainittu. Johtaminen, ensihoitokeskus sekä ensihoidon lääkärit tulevat olemaan lakisääteisiä asioita, mutta toteutus on avoin.

Kun vertaa uudistuksia alkuperäiseen oikeusasiamies Jaakko Jonkan lausuntoon sairaankuljetuksen tilasta, herää ajatuksia. Aiheen tiimoilta käytiin hyviä keskusteluja myös herrojen Pauli Kamsula ja Jukka Pappinen kanssa. Johtopäätöksenä uusista säädösesityksistä on todettava, että luotiin paljon porsaanreikiä sisältävä paketti, jolla ei haluttu suututtaa ketään. Tämä tavoitetila ei ihan toteutunut. EU-komissio kun on jo saanut yksityisten palveluntuottajien näkemyksen pelastuslaitosten epäedullisesta kilpailuasetelmasta tulevaisuudessa.

Yhtenä positiivisena asiana voidaan pitää sitä, että jatkossa ensihoidon suunnittelu perustuu riskien arviointiin ja palvelutasopäätöksiin. Tässäkin on pieniä aukkoja. Sairaanhoitopiirit voivat määrittää potilaan tavoittamisen kullakin riskialueella itsenäisesti. Jos ajatellaan nykyistä taloudellista tilannetta ja sitä, että sairaanhoitopiirit ovat periaatteessa kuntien omistuksessa, tulee mieleen, voisiko tavoitettavuuden prosenttilukuja vähän typistellä ja valmiuksia laskea. Toki naapuripiirissä kummastellaan, mutta ”jos nekin uskalsivat pienentää, niin miksei mekin?”

Eräs keskeisimpiä nykyiseen ensihoitojärjestelmään liittyviä asioita on edelleen kuljetukseen kannustava, sekava rahoitusjärjestelmä, jota voi kaikkine osioineen kuvata helpoimmin piirtämällä paperille amebamallisen tuotoksen. Aivan samalla tavalla kuin raha ohjaa ensihoidon suunnittelua se ohjaa myös sen toteutumista. Asiaan olisi pitänyt puuttua.

On olemassa iso riski, että osa vireillään olevista ja jo toteutuneista ensihoidon kehityshankkeista jää erilaisiksi esityksiksi tai torsoiksi. Parhaimmillaanhan näissä on mietitty jopa ensihoitajan urakehitystä ja erilaisia työmahdollisuuksia. Valitettavasti hyvää tarkoittava lakiesitys mahdollistaa eriasteisen pelaamisen, mikä korostuu aina silloin, kun puhutaan euroista.

Lakiuudistus ja sen odottelu on aiheuttanut myös paljon takapakkeja. Valitettavan monessa kunnassa ensihoidon kehitystyö on palautettu jonnekin talvisodan jälkeiseen aikaan. Odotellaan vain uutta lakia sekä muutoksia. Myös osa palveluntuottajista on siirtynyt odottavalle kannalle. Ei kuitenkaan täysin, sillä nyt on huomattu myös hyvä paikka lobbaamiselle. Eri palveluntuottajien edustajia ravaa raapimassa kynsinauhat verillä sairaanhoitopiirien johtajien sekä kuntapäättäjien ovia. He kertovat näkemyksiään hyvästä, toimivasta ja edukkaasta ensihoidosta.

Tavallinen kuntapäättäjä tietää ensihoidosta yhtä paljon kuin keskiverto kyytijulli sähköveturista. Eli on erittäin hedelmällistä maaperää luvata kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää. Ja halvalla. Esimerkiksi pelastuslaitokset mainitsevat mieluusti kattavan asemaverkoston. Kukaan ei kysy, kuka sen on tähän asti maksanut. Toiset vetoavat yrittäjyyteen ja kilpailuun. Unohtaen, että kilpailutustilanteessa on aina riski jäädä toiseksi. Jotkut taas vetoavat ison yrityksen etuihin. Esimerkkejä riittää.

Kilpailu paikasta auringossa on kohta kovimmillaan. Nyt pelataan sellaisilla nappuloilla, ettei normaalin kenttäsian rooli siinä paljon hetkauta. Tulevan lakimuutoksen käynnistämä taloudellis-poliittinen taustahavina sopii keskivertoisen kyytijullin työn tulevaisuuden suunnitteluun kuin hissi ulkohuussiin. Se ei ole pidemmän päälle kovinkaan käytännöllistä. Nyt nälkä hoidettiin niistämällä.

TEKSTI MIKA LEHESTÖ
KUVA JUHA-PEKKA LAAKSO
PIIRROS ANNA BROHOLM/PIENISUURI IDEA

Tämä on kaikkien aikojen ensimmäinen Ensihoitomarsalkka-kolumni. Se julkaistiin Systolessa 6/2010.

Ensihoitomarsalkka: Kun nälkä hoidetaan niistämällä

Jaa tämä:

Tietoa kirjoittajasta: Vieraskynä