Mika Lehestö kirjoitti tämän Ensihoitomarsalkka-kolumnin Systole 2/2011 -lehteen.

Ensihoidon kehityshistoria menee tässä maassa siten, että kipiän kiikutuksesta kohti ensihoitoa ollaan menty aika puhtaasti vahvojen kentän kehittäjäpersoonien avulla. Ambulanssitoiminta on vaatinut onnistuakseen monia vaiheita alkaen yhdestä kyytimiehestä päätyen nykyisiin korkeisiin koulutusvaatimuksiin.

Kivisin tie tällä vaatimustasolla lienee ensin brankkariksi, sitten lähihoitajaksi, sen jälkeen sairaanhoitajaksi ja kun uutta terveydenhuollon asetusehdotusta katsoo, niin päivitys ensihoitajaksi. Säädöspohjainen tarkoitusperä lienee hieno, mutta harvalla alalla opiskellaan työn ohessa näin paljon. Vaiheet eivät aina mene näin, mutta paljon ovat lääkintävaksit ja brankkarit lukeneet. Ihan vaan siksi, että saisivat tehdä omaa perustyötään. Ensihoitojärjestelmässä toimii osaavia kavereita, joiden kenttäkokemusten numeroissa se ensimmäinen numero tarkoittaa vuosikymmeniä.

Paikalliset ensihoidon kehittäjäpersoonat ovat luoneet nykyisen järjestelmän ja kehittäneet sitä. Nyt säädöspohjaa tukeva ohjeistus kertoo heille, että he eivät enää ole päteviä työhönsä. Lue lisää. Mene opettelemaan perustyötäsi, jonka jo osaat ja jota tehdessäsi olet jo luonut ensihoitokulttuuriakin.

Terveydenhuoltojärjestelmä on lääkärijohtoinen. Kun molemmat Medi-Helit (aiempi lääkärihelikopteri) luotiin, lääkärit olivat julkisesti tapetilla. Muille jäivät esimiehen kiitokset, jos sitäkään. Kiitosta eivät saaneet lanssarit. Terveydenhuolto on edelleen lääkärijohtoista ja kunnia osaajille, mutta ilman yhteistyökykyisiä ja -halukkaita ihmisiä ei ensimmäistäkään Medi-Heliä olisi luotu.

Osa kotimaisen ensihoidon historian ihmisistä jatkaa edelleen työssään. He opiskelevat mahdollisesti tutkintoa, joka mahdollistaa perustyön harjoittamisen. Osa on luovuttanut ja toimii jossain muualla. Enää ei tarvitse tapella. He ovat vieneet myös osan ensihoidon historiaa mennessään. He ovat lanssareita, joille tuli liikaa turpaan. Oli sitten kyse palkasta, uudesta lääkkeestä tai puhtaasti kyllästymisestä taisteluun tuulimyllyjä vastaan.

Nykyisistä koulutusjärjestelmistä valmistuu ihmisiä, jotka ovat parhaimmillaan valmistuneet ”suoraan hoitotasolle” ymmärtämättä, että palvelua tuotetaan vielä sopi- muspohjaisesti perusterveydenhuollolle. Mitä se ”hoitotaso” oikeasti tarkoittaa? Sen sisältönä lienee muutama lääke, tulkinta ja temppu lisää. Pohjalla on kuitenkin perusasioiden hallinta. Hoitotason repertuaaria ei kannata yrittää ilman riittävää määrää peruspotilaiden hoitoa. ”Hoitotasolle” valmistuminen kruunataan ylimielisyydellä. Perusasioita ei tiedetä ja ensihoidon kehittäjäpersoonia dissataan. Väheksytään heitä, jotka loivat mahdollisuuden valmistua tuolle tasolle.

Ensihoito ei tee kenestäkään jumalaa. Parhaimmillaan se antaa mahdollisuuden kaikilla eri tasoillaan vaikuttaa asioihin hieman. Pahimmillaan se tekee ihmisestä kyynisen ja ylimielisen. Pappisen Jukkaa siteeraten ensihoidon peruseväät ovat kateus, viha ja taikausko. Ainakin jälkimmäiseen voimme jotenkin vaikuttaa.

Ensihoitajan prototyyppi omaa yksityisen, kunnallisen ja pelastuslaitoksen lanssarin ominaisuudet. Hän on nöyrä ja valmis viemään järjestelmää eteenpäin. Ambulanssi huolletaan jo edellisen potilaan luovutuksen jälkeen rampilla. Ensihoitajan prototyyppi osaa myös ”äksätä” ja hallitsee oikeat protokollat. Hän myös ymmärtää miten järjestelmä toimii.

Kouluistamme valmistuu ihmisiä suoraan hoitotasolle ymmärtämättä, että palvelua tuotetaan perusterveydenhuollolle.

Nyky-yhteiskunta on valmis kokonaisuus, johon mennään kuin aerobic-tunnille. Sama pätee ensihoidon koulutukseen. Maksat jostain jotain ja sinun ei tarvitse kunnioittaa ketään, kun olet jo maksanut. Ensihoidon kehittäjäpersoonat ovat luoneet meille sen valmiin tunnin. Marsalkka kiittää heitä siitä. Kymmenen vuoden päästä hänkin on ensihoidon dinosaurusten joukossa.

Joku hemmetin brankkari toimittaa tätäkin lehteä. Asbestilapanen. Ei se mitään tajua!

TEKSTI MIKA LEHESTÖ
VALOKUVA JUHA-PEKKA LAAKSO
PIIRROS ANNA BROHOLM/PIENISUURI IDEA