• http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
Previous Next

Potilastapaus dabigatraanin käytöstä

Systolessa 6/2011 julkaistiin Heidi Merima-Halosen juttu "Dabigatraania eteisvärinään."
Tässä on juttuun liittyvä potilastapaus.

 

Marjatta Kuuselalla, Helsingin Sydänyhdistyksen puheenjohtajalla on omakohtaista kokemusta sekä varfariinista että dabigatraanista.
Eteisvärinä Kuuselalla todettiin yli kymmenen vuotta sitten, mikä olikin ollut odotettavissa edellisten sukupolvien kärsittyä samasta vaivasta. Hänen perheessään oli sairastettu äkillisen varfariinitason laskun seurauksena vakavia aivohalvauksia, jotka olivat johtaneet vaikeaan vammautumiseen sekä kuolemaan. Vanhempien kohtalo motivoikin Kuuselaa äärimmäiseen täsmällisyyteen lääkkeen oton sekä kontrollikäyntien kanssa.
Huolimatta Kuuselan tunnollisesta toiminnasta ei INR-arvo pysynyt viitearvojen sisällä. Taso 2-3 oli kyllä saavutettavissa, mutta arvoa oli lähes mahdotonta ylläpitää tasaisena paria päivää kauempaa. Mitään syytä heittelemiselle ei löytynyt ja Kuusela joutuikin kantamaan aina pienimolekylaarista hepariinia mukanaan INR-arvon äkillisen laskun varalta.
Kun Kuusela sai terveyskeskuksesta luvan INR-mittarin hankkimiseen, odotti hän tilanteensa helpottavan hieman. 800 euron hintainen mittari muistuttaa kaikin puolin verensokerimittaria, ja se on itsessään helppokäyttöinen. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin usein lääkeannoksen titraaminen INR- arvojen mukaan.
Tiheästä monitoroinnista ja yleensä ylöspäin karkailevasta INR-arvosta huolimatta Kuusela sairasti kolme aivohalvausta. Marevan-hoidon sivuvaikutuksena hän kärsi myös vuodoista sekä hematoomista, ja vaikka ne olivatkin pieniä olivat ne sitäkin kiusallisempia. Kuuselan rakkain harrastus, matkustelu, kävi kaiken tämän keskellä niin vaikeaksi, että hän päätti jäädä kokonaan kotimaahan.
Jatkuva kuolemanpelko varjosti jokaista päivää. Kun Kuusela kuuli lääkäriltään uudesta lääkityksestä ja mahdollisuudestaan siirtyä sitä käyttämään, tuntui se liian hyvältä ollakseen totta. Elämä saattaisi muuttua lähes normaaliksi vuosien kärsimisen jälkeen mikäli lääke toimisi niin kuin lääkärit lupasivat sen toimivan.
Käytettyään uutta lääkettä kuukausia, on Kuusela saanut kadonneen elämänilonsa takaisin. Enää hänen ei tarvitse rytmittää elämäänsä kontrollien mukaan, ja syödäkin saa mitä haluaa. Kuusela suunnitteleekin nyt jo seuraavaa ulkomaanmatkaansa.

Teksti Heidi Merima-Halonen

Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy Copyright ©2019. All Rights Reserved.