• http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
Previous Next

Traumapäivillä lasten traumat

Viidennettoista Suomen Traumahoitajayhdistyksen traumapäivät pidettiin Helsigissä. Agendalla oli lasten traumat.


Maaliskuussa traumapäiville kerääntyi vajaat 70 osallistujaa. Traumapäivien teemana oli lapsi traumapotilaana ja luennoitsijoihin lukeutui taitajia monelta eri osa-alueelta ensihoidosta neurologiaan. Hoitoketjusta oli näin pyritty tuomaan esiin jokainen näkökulma. Traumahoitajayhdistyksen puheenjohtaja Minna Kemppainen tarjosi työkaluja potilasturvallisuuden parantamiseen muun muassa paljon tapetilla olleen ISBAR -raportointikaavan avulla.
Lastenkirurgi, Sari Pyörälä painotti luennossaan erityisesti lasten anatomian eroavaisuuksia aikuiseen verrattuna ja muistutti taas tärkeästä säännöstä. Lapsi ei ole pieni aikuinen. Lapsilla hengitysteiden auki pitäminen on Pyörälän mukaan helppoa, leukaperistä nostamalla, mikä on hyvä muistaa, sillä lapsilla hengitystiet menevät tukkoon aikuista herkemmin.
Lapsen vatsan alue on huomattavasti suojattomampi kuin aikuisella, sillä lapsilla kylkikaari sijaitsee korkeammalla, vatsanpeitteet ovat ohuemmat ja lantiorengas on joustavampi. Myös lapsen rintakehä on joustavampi ja näin ollen mitättömältäkin tuntuva vammaenergia voi aiheuttaa henkeä uhkaavia vaurioita, vaikka vammaa ei ulkoisesti pystyttäisi toteamaan. Joustavuuden aiheuttamista tulkintavirheistä puhui luennollaan myös anestesialääkäri Larissa Jalkanen, joka totesi, että flail-chest on harvinainen löydös lapsilla, vaikka potilaalla olisi vakava keuhkovamma.

Hoitopaikan valinnasta ja sen vaikeudesta puhui päivän ensimmäinen luennoitsija, palomies-ensihoitaja Henrik Rehnström. Myös tähän problematiikkaan Jalkanen otti kantaa, toteamalla parhaan ratkaisun löytyvän konsultaation avulla. Epäselvissä tilanteissa, Jalkanen sanoi, että Töölön päivystyksestä löytyy päivystysaikaankin kolme anestesialääkäriä, joten mahdollisuudet sille, että joku heistä osaa hoitaa kyseistä traumaa ovat hyvät. Lapsi on traumapotilaana harvinainen kuitenkin myös lääkäreille. Henkisesti raskaimpana ryhmänä Jalkanen piti alla nelivuotiaita.

Lasten hengitysteiden hoidosta keskusteltiin myös paljon. Jalkanen muistutti, että alle puolivuotias hengittää pelkästään nenän kautta. Siksi nenän puhdistaminen on tärkeää jo kentällä. Tämän ikäinen lapsi ei pysty nenän tukkeutuessakaan hengittämään suun kautta. Hengitysteiden hoitoon liittyviin ongelmiin lukeutui anatomisena ominaisuutena myös se, että pienten lasten kurkunpään kansi on veltto ja henkitorvi lyhyt, tämän vuoksi intubaatioputki menee valitettavan usein liian syvälle. Etenkin traumalapsille tulisi poikkeuksetta käyttää cuffillista intubaatioputkea. Putki on oikeassa syvyydessä, kun se osa putkea, josta cuffi lähtee, on lapsen suupielen kohdalla. Lasten hengitystarve on suuri sillä heidän elimistönsä käy kehittyessään koko ajan resurssien äärirajoilla. Aina seitsemänvuotiaiksi saakka lapsilla syntyy joka sekunti uusi alveoli. Jalkanen painotti tämän metabolista merkitystä.

Mikäli ensihoidossa joudutaan lapsen hengityksen avustamiseen, piti Jalkanen hallittua palje-maskiventilaatiota yhtä tehokkaana kuin intubaatiota. Suu-mahaletku on tässä tilanteessa kuitenkin ehdottomasti välttämätön. Jalkasen mukaan lapsipotilaan ventilaatiota ei pidä pelätä. Hengityksen hallinta on aikuispotilaaseen verrattuna helppoa, muun muassa pienen koon vuoksi ja koska lapsella ei esimerkiksi ole ulkoisia haasteita kuten partaa.

Päivän vaikeimpina aiheina käsiteltiin lasten kaltoin kohtelua ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Lastentautien erikoislääkäri Sarimari Tupola, muistutti millaisista vammoista tulee herätä epäily pahoinpitelystä, mutta painotti myös emotionaalisen pahoinpitelyn sekä laiminlyönnin tunnistamisen tärkeyttä. Tunnistamisesta puhui myös plastiikkakirurgi Virve Koljonen, jonka luentomateriaalin lukeutuneet kuvat kohahduttivat kokeneempaakin väkeä. Selkeärajaiset palovammat, esimerkiksi käsissä viittaavat Koljosen mukaan usein siihen, että lapsen käsi on tarkoituksellisesti laitettu kuumaan veteen. Palovamman vaikeusasteiden määrittämisen kohdalla hän muistutti siitä, että lapsen iho on ohuempaa, joten palovammat ovat usein syvempiä. Lasten kohdalla iho onneksi paranee ja arpeutuu helpommin.

Traumapäivillä oli kourallinen näytteilleasettajia sekä Tehyn edustajia. Tuote-esittelijöiden valikoimiin kuului uusia saturaatiomittareita sekä haavatyynyjä, näillä ei siis niin ollut kytköstä päivän teemaan. Päivien osanottajamäärällä sai hyviä keskusteluita aikaan luennoilla, joten aihe oli ilmeisen kiinnostava. Traumahoitajayhdistyksen koulutussihteeri Juhapetteri Jääskeläinenkin oli sitä mieltä, että yhteen aiheeseen on ihan mielekästä keskittyä kerrallaan. Seuraavilla traumapäivillä lokakuussa aihepiiri on kuitenkin laajempi. Päivillä syvennytään muun muassa turvallisen hoidon kehittämiseen sekä hypotermian vaikutuksiin ja sen ehkäisyyn.

Teksti Enni Juusela

Seuraavat Traumapäivät järjestetään Oulussa 10.-11-2012.
Ilmoittaudu Suomen Traumahoitajien kotisivuilla.

Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy Copyright ©2019. All Rights Reserved.