• Kuvaaja: Juha Jormakka
  • Kuvaaja: Juha Jormakka
  • Kuvaaja: Juha Jormakka
Previous Next

Aarne & Dave: Vappumarssimurtuma

 

Julkaistu Asystole-vappulehdessä 2011.

Daven vappu oli pilalla kahdesta syystä. Ensimmäiseksi siksi, että työvuoro iski tismalleen samalle ajanjaksolle kuin duunarin juhla. Toinen mikä sapetti oli vapun säätilaveikkaus. Dave oli vetänyt veikkauksensa kunnolla alakanttiin, mutta meteorologi Mannonen oli laittanut vieläkin paremmaksi ja osunut oikeaan.
Oli kuitenkin turha luulo, että vihmova viima ja lähelle nollaa painuva lämpötila olisi hillinnyt vapun juhlintaa. Vappunenähän on kiva vetää päähän säällä kuin säällä.
Sieltä se taas mateli horjuvin askelin, järjestäytynyt vappumarssi. Työväenjoukoissa oli voimaa enemmän kuin 2000-luvulla ikinä.
- Miten nuo joka vuosi jaksaa? Aarne mutisi vappumarssireitin varteen pysäköidyssä ambulanssissa.
- Mitä sulla on duunareita vastaan? Dave tuohtui.
- En mä vaan tajua tuota työväen paatosta, joka kiteytyy tuohon puolikuntoiseen ja jatkuvasti harvenevaan rivistöön. Sinne se kaatuu samaan kasaan kuin Neuvostoliito.
- Herää, hoitaja! Kuka sun etuja ajaa? Katso liksanauhaasi, porvari tarvitsee vähintään ykkösen sen summan eteen, ennen kuin liikahtaa mihinkään. Helvetin köyhyysrajaporvari!
- Hyvää vappua vaan sullekin, Aarne lopettaa keskustelun.

 Vappumarssirivistö liikkuu tahditta kohti alamäkeä. Etunenässä ”Toverit jaksakaa!” -banderollia kantava mies kaivaa povaristaan lämmikettä, mutta taskumatti kilahtaa asfalttiin ja alkaa liukua alamäkeen. Vaistomaisesti banderollia kantava mies yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on. Hän ottaa muutaman juoksuaskeleen saadakseen karkulaisen kiinni. Mies ei tullut hätätilanteessa ajatelleeksi, että banderollin toista salkoa kannatteli pieni nainen, joka kaatuu riuhtaisusta. Samalla viinapullon perään kirmannut mies lennähtää, kun banderolli ei liikukaan perässä. Alamäkeen tallaava marssirivistö ei saa liikettä loppumaan, vaan kompastelee kulkueensa maassa pötköttäviin airueisiin. Yhtäkkiä pitkin pituutta on kunnolla väkeä.
Aarne havaitsee mahdollisen suuronnettomuuden, sillä nopean laskutoimituksen jälkeen yli kaksikymmentä ihmistä on silmällään. Hätäkeskukseen kulkeutuu Virve-puheryhmässä sujuva ja selkeäsanainen ilmoitus onnettomuudesta.
- Teen pikaisen ensiarvion, täsmennän sitten hälytystä, Aarne lopettaa radioon.
Banderollia kantaneen naisen vatsaan oli tökännyt banderollin salko. Aarne mietti vähän aikaa, että laputtaisiko hänet keltaiseksi vai vihreäksi. Naisen hihaan jää kuitenkin vihreä lappu. Samanlainen lappu jää myös parillekymmenelle muulle.
- Hihkaisen lisätietoja häkelle, Aarne sanoo ja poistuu samalla hetkeksi ambulanssiin hakemaan kynää.
Kun Aarne palaa ambulanssilta, ei paikalla ole enää ketään. Vain Dave mittailee onnettomuuspaikkaa itsekseen.
- Missä potilaat ovat?
- Hoidin tilanteen.
- Mitä!
- No tohon tuli sopivasti sairaalan ohi ajava bussi. Käskytin siihen kaikki, jotka pystyvät liikkumaan ja haluavat lääkärille. Yhtä mä vähän jouduin auttamaan, kun se ontui niin pahasti.
- Laitoitko sen vatsaa valittavan naisenkin bussiin?
- En, se ei pystynyt kunnolla enää kävelemään. Mä soitin sille taksin, että pääsee ovelle asti.
- Missä kaikki muut ovat?
- En tiedä. Kun olin toimittanut potilaat jatkohoitoon, ilmoitin lopuille, että osasto vapaa.
- Voi helvetin helvetti, Aarne manaa.
Hänen yksikkönsä ei ollut koko hänen uransa aikana ryssinyt yhtä pahasti. Vähän häntä hävetti ottaa Virve käteen ja ilmoittaa asiasta hätäkeskukseen.
- Kaikki tänne tulevat autot voi perua ja meille X5.
- Miten niin X5? Dave kysyy.
- No sähän käskit kaikki sairaalaan.
- Ei kun tossa kulkueessa oli yks frendi, lupasin, että me heitetään se sairaalaan. Se pärjää tuolla takana ihan itsekseen. Sillä on ollu jo pari viikkoo jalka kipee, varmaan marssimurtuma.


Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy Copyright ©2019. All Rights Reserved.