Varo poroja ja ergonomiaa

Enni Juusela raportoi Valtakunnallisilta Akuuttihoitopäiviltä Seinäjoelta.



Toukokuiset akuuttihoidon päivät keräsivät Seinäjoelle taas satoja ensihoidon ammattilaisia kentältä ja sen sivusta. Päivien luentotarjonta oli monipuolinen ja lappalaisluento niin hauska, että kyyneleet herahtivat silmiin väsyneimmilläkin osanottajilla. Teemoiksi tänä keväänä nousivat traumapotilaan hoito sekä ensihoidon tulevaisuus uusien laitteiden ja tutkimusten osalta, sekä ensihoitajien fyysisen jaksamisen kannalta.

Koska ensihoito ja sen järjestäminen ja sen myötä uudet kuviot tasojen ja johtamisen suhteen ovat olleet murroksessa, oli sopivaa, että Akuuttihoitopäivien luennot oli tänä vuonna jaettu kahteen eri saliin aihepiireittäin. Hyvien luentojen päällekkäisyydet harmittivat tosin ajoittain niitä jotka eivät osaa kahtia jakautua. Pienemmässä salissa saattoi kuunnella ensihoidon johtamisen kannalta tärkeitä luentoja, esimerkiksi esimiehen valintakriteereistä ja kenttäjohtamisjärjestelmän erilaisista näkökulmista. Suurempaan saliin hakeutuneet pääsivät paneutumaan muihin käytännön läheisiin aiheisiin, kuten UÄ:n mahdolliseen tuloon ensihoidon yksiköihin sekä eri sairaustilojen hoitomenetelmiin. Suuremmassa salissa heräsi paljon kysymyksiä jotka kirvoittivat ajoittain syvempiinkin keskusteluihin kun taas pienemmässä salissa käytiin enemmän vuoropuhelua luennoitsijoiden ja kuuntelijoiden välillä. Ultraamisen kannalta, FinnHems lääkäri Susanne Ångerman-Haasmaa ehdotti työryhmän perustamista jotta esimerkiksi FAST koulutuksia päästäisiin suunnittelemaan ja laitteita lobbaamaan ensihoitoyksiköihin. Siihen ryhmään löytyi heti vapaaehtoisia.

Torstai-iltana pidettyyn iltatilaisuuteen saapuneet näytteilleasettajat sekä yhteistyökumppanit pitivät kutsuvieraille lyhyitä esitelmiä omista tuotteistaan ja toiminnastaan. Ihmisläheisimmän esityksen piti VEHOn esittelijä jonka moderni power point-esitys välillä vei mennessään. Illallisvieraat saivat järjestäjiltä muutamia vinkkejä siitä, mitä luentoja tulevien päivien aikana kannattaa ehdottomasti käydä kuuntelemassa. Jo tuolloin runsaasti kehuja saanut ensihoitaja Janne Lindströmin esitys ensihoidosta lappalaisittain ei ollut perusteetonta, sen näytti lauantai iltapäivä jolloin esitys sai yleisön vääntelemään naurusta ja epäuskosta tarinoista ihmisiä vaanivista poroista.

Ensihoitopäivät alkoivat perinteisesti Vuoden Ensihoitajan palkitsemisella. Tänä vuonna tunnustuksen sai Saimaan Ammattikorkeakoulun lehtori ja pitkän linjan lanssari, Simo Saikko. Kukkapuskan unohdusta lukuun ottamatta tilanne sujui kuin Oscareissa, hyvin valmisteltua puhetta myöden. Vuoden ensihoitajaksi valittiin ensimmäisen kerran Heikki Sederholm ja viime kerralla televisiostakin tuttu, Matti Purhonen, jotka molemmat olivat palkitsemassa Saikkoa.

Vaikka johtaminen ja ensihoitopalvelun tuottaminen oli varmasti tärkeimpiä teemoja, oli mielenkiintoinen ja vakuuttava esitys myös Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen liikunnanohjaaja, Siv Aron esitelmä ensihoitajien fyysisestä jaksamisesta ja kuormittavuudesta. Oli lohduttavaakin kuulla, ettei suurehkolla pelastuslaitoksella ole Aron tekemää testausta aikaisemmin järjestelmällisesti seurattu ja testattu ensihoitajien fyysistä kuntoa, sillä ei sitä juuri tapahdu muuallakaan. Suurin osa on siis yhtä jälkijunassa. KUP:en työntekijät olivat itse toivoneet, että työpaikalla testattaisiin ensihoitajien fyysinen kunto, eikä vain lihasvoima testausten avulla, vaan autenttisemmalla testiradalla, jossa tuli kantaa kantotuolia ja hoitoreppuja rappusissa ja suorittaa hätäsiirtoja. Ergonomiaan ja sen puutteeseen puuttuminen vähentää huomattavasti sairaslomia, joiden Aro kertoi useimmiten johtuvan liikunta- ja tukielin sairauksista. Toiminnallisessa testissä kiinnitettiin huomiota voimankäytön lisäksi ryhtiin ja virheasentoihin joita syntyy, kun kannetaan väärin ja tehdään nopeasti. ”Erityisesti huomiota tulisi kiinnittää helposti toteutettaviin muutoksiin, kuten välineiden parantamiseen. Useimmat hoitoreput ovat huonosti suunniteltuja, eikä niitä pysty kantamaan rankaystävällisesti. Erikoismuotoiltuja reppuja on olemassa, niihin tulisi panostaa, sillä ne säästäisivät monelta vaivalta”. Aro muistutti ja lisäsi, että Keski-Uudenmaan budjetissa tullaan jatkossa suuntaamaan varoja, esimerkiksi siirtolevyjen hankintaan.

Fyysinen testaus aloitettiin Aron ja KUP:n ensihoitajien yhdessä kehittämin menetelmin vasta tänä kevättalvena. Asia ja menetelmät ovat siis vielä uusia ja kehittyvät ja muokkautuvat vielä, kunnes niihin ollaan tyytyväisiä. Testeihin osallistuneiden ensihoitajien aerobinen kuntotaso oli käytetyllä mittarilla huono/välttävä. Samoin voidaan pelätä olevan muuallakin. Toisin kuin Aro esityksessään kertoi, ei esimerkiksi Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella ole järjestetty vuosittaisia kuntotestejä, vaikkakin tähän on juuri tulossa muutos. Yksityiseltä sektorilta ei myöskään löytynyt rutiininomaisia vuositason testauksia. Vaikkei ensihoitajan ammatti ole suurimmalle osalle eläkeikään asti kestävä ilo, voitaisiin keski-ikää varmasti pidentää jos otettaisiin mallia niistä jotka fyysiseen puoleen panostavat. ”Testien tarkoitus on seurailla työntekijöiden fyysistä kuntoa ja sen kehittymistä sekä puuttua ongelmakohtiin heti ja ennaltaehkäistä syntyviä vammoja. Kantoharjoituksissa huomattiin muutamalla vakavia virheasentoja jotka olivat jo aiheuttaneet kyseisille henkilöille kipuilua ja sen seurauksena sairaslomia. Nyt kun testeissä huomattiin mistä ongelmat mahdollisesti ovat johtuneet, niihin pystyttiin heti puuttumaan ja osalla toimintakyky palautui kokonaan ja kipulääkkeistä päästiin eroon. Töissä jaksaminen on nykyisin heillä aivan eri luokkaa”, Aro kertoi. Kuulostaa aika hyvältä.

Ensihoitajien jaksamista ja fyysistä kuormittuvuutta on mietitty myös siirtovälineiden puolella. Fernon näyttelypisteellä kävi kuhinaa uuden telaketjullisen kantotuolin ympärillä. Perinteisen pyörällisen kantotuolin kehitellympi versio, kulkee siis telaketjuilla ja kuljettaa potilasta alas rappusia omin voimin, pienen ohjailun avulla. Pyörällistä porrastuolia painavampi versio houkutteli monen istumaan kyytiin, mutta näyttelytilojen rappusiin ei kukaan uskaltautunut.

Monen tauon ja luennon ja perjantai-illan vapaamman oleskelun jälkeen, koitti viimein lauantai- iltapäivä jolloin porot ja turistit valtasivat suuren salin. Lappalaistyylisestä ensihoidosta luennoinut FinnHems 51 pelastushelikopterissa työskentelevä ensihoitaja Janne Lindström, oli mainio päätös monen päiville. Harvemmin etelä-rannikolla kuljetetaan potilaita kopterilla, mutta Lapin suunnalla kopterissa voidaan kuljettaa ja hoitaa kahta intuboitua potilasta kerralla. ”Yleensä perstuntuma on se, että kyllä tästä jotain tulee”, Lindström selvensi toimintamallia.

Lapissa ensihoitoon sisältyy Lindströmin mukaan paljon muutakin, kuin mitä koulussa opetetaan. ”Siellä me ollaan aika yksinämme, lähimmät ammattipelastajat löytyvät Rovaniemeltä, eikä poliisien paljous päätä huimaa, joskus keikalle lähtiessä huikkaavat, että ei me tulla, tsemppiä teille. Joskus toimitaan niin, että jos ei virkavalta saavu paikalle, me otamme kuvia tapahtumapaikalta ja tutkitaan vähäsen. Onneksi ollaan parin kanssa katsottu luppoajalla CSI:tä. Aina on kehuja tullut, paikkoja löytyy poliisissa jos joskus alaa pitää vaihtaa, näin on luvattu, kun on näytöt annettu”.

Varusteetkin eroavat jonnin verran lappalaisissa yksiköissä niistä, mihin täällä on totuttu. ”On telkkari ja DVD, että voidaan näyttää elokuvia potilaille. Lapset tykkää Paavo Pesusienestä. Satojen kilometrien kuljetusmatkalla käy muuten aika melko pitkäksi. Kopterista löytyy moottorisaha, ei varmaan muissa kopteriyksiköissä ole, eikä varmaan ole muilla tarvettakaan. Autokin on neliveto, luoja paratkoon”.

Jos ei tiedä mitkä ovat suurimmat haasteet Lapissa, niin tässä ne tulevat; porot ja turistit. ”Turistit on tyhmiä ja ne hölmöilee ja niitä käy lapissa miljoonittain joka vuosi. Toinen asia jota paikalliset eivät ymmärrä on, että porot on hulluja, ne tekee itsemurhia ja hyppii autojen alle”. Eivätkä porot vaani pelkästään tienkäyttäjiä. ” Katalat, inhottavat porot väijyy turisteja joka puolella. Kerran lähdettiin metsälle pelastamaan pariskuntaa, joiden kimppuun poro oli hyökännyt ja siinä oli tosissaan käynyt pahemmin kuin puukkotappelussa, reikiä ne oli täynnä ja verta oli joka paikassa. Sinne me sitten mentiin hoitamaan. Koska poro oli edelleen vapaana, vapaapalokuntalaiset muodostivat ympyrän meidän suojaksi. Siinä ne seisoi kepit ja aseet ojossa, kun elokuvissa konsanaan”, Lindström muisteli naureskellen. Niin naureskeli yleisökin. Take home message ensihoitopäiviltä; Jos joku lähtee jänkhälle niin varokoon Petteriä.

Lue lisää hyperoksiasta ja vaikka siitä kuinka insuliini vaikuttaa edullisesti AMI potilaan ennusteeseen. Luentomaterialit osoitteessa: akuuttihoitopäivät.net