• http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
Previous Next

Lontoon Traumakonferenssissa

Lontoon Traumakonferenssi 2014 pursusi tarinoita uusista tutkimuksista, jotka voisivat mullistaa nykyisen ensihoidon - mutta niiden aika ei ehkä vielä ole. Tässä mielenkiintoisinta antia.

 

Mikroaaltojen avulla voisimme selvittää aivoverenvuotoja jo kentällä aivoverenvuotoja. Tohtori Stefan Candefjord kertoi luennollaan ”Prehospital diagnosis for stroke and trauma patients using microwave technology” eräänlaisesta ”kruunusta”, johon johdettuna mikroaalloilla voidaan tutkia kallonsisäisiä vuotoja jopa hämmästyttävällä tarkkuudella . Kruunun avulla jopa vuotojen koot voitiin määritellä tarkasti. Samaa teknologiaa voidaan käyttää pneumothoraxin määrittelyssä jopa 100% tarkkuudella.

London’s Air Ambulance on ottanut käyttöön REBOA –tekniikan, jossa nivusvaltimosta ujutetaan ballonkikatetri vatsa-aorttaan ja ehkäistään näin verenvuotoa lantion ja alaraajojen alueella sekä tehostetaan sentraalista perfuusiota, kertoi Tri Samy Sadek luennollaan ”REBOA - the future of hemorrhage control”. Toleranssi on ehkä 70-90 minuuttia, mutta sillä voidaan voittaa aikaa katastrofisesti vuotaville potilaille yhdessä verituotteiden infusoinnin kanssa. Toimenpiteen käyttöönottoa valmistellaan myös FinnHEMSiin.

Jos tuoppisi vuotaa, kaadatko siihen lisää kaljaa vai paikkaatko reiän? Näin räväkästi aloitti tri Jostein Hagemo luentonsa ”Is pre-hospital blood without supporting products bad?”. Jos infusoidaan veriä, tulee mukana olla koagulaatiotuki sekä hemostaasi. Traneksaamihappo on myös valikoiduille potilaille hyvä lääke.
Tri Dan Ellis muistutti miniluennollaan ”Would pre-hospital blood gases or electrolytes change our management?”, että potilaan tilan arvioinnissa olisi syytä käyttää myös verikaasuja, joista etenkin laktaatti on olennainen vammapotilailla. Suomessa verituotteita vielä odotellaan kentälle, mahdollisesti tämän kevään aikana kuullaan jotain uutisia.

Lähtisitkö maallikkokeikalle, jos applikaatio hälyttäisi vammapotilaasta tai elottomasta lähialueella? Mark Wilson kertoi GoodSam -applikaatiosta, johon ammattilaiset voivat ilmoittautua ja saada hälytyksiä lähialueen ensivastetehtävistä. Toimintaan on ilmoittautunut jo hyvä määrä ammattilaisia Lontoon alueella ja toiminnan toivotaan laajenevan muuallekin.

Pitäisikö kaulureista päästä eroon? Tri Per Kristian Hyldmo kertoi provosoivasti nimetyssä miniluennollaan ”The best place for cervical collars is in the bin” Norjassa käytössä olevasta kliinisestä protokollasta, jonka avulla määritellään kaulurin tarve. Cochrane -katsauksen mukaan kauluri voi jopa lisätä kuolleisuutta! Tajuttomille tulisi suosia ”trauma-kylkiasentoa”, jossa pään alla on tyyny.

Australiassa on kehitelty erilaisia apuvälineitä sairaalloisesti lihavien kuljetukseen ilma-aluksilla. Tri Stefan Mazur kertoi luennollaan kuinka lähettävälle yksikölle annetaan muun muassa erilaisia laskukaavoja, joiden avulla voidaan mitata potilaasta se, mahtuuko hän kuljettavan yksikön lavetille vai pitääkö kehitellä jotain apukeinoja. Lisäksi selkää säästetään ilmatyynypatjalla (”hover mat”), joka puhaltaa ilmaa alleen ja leijuttaa potilaan maata pitkin koneeseen.

Perjantain cardiac arrest - symposiumin alkaessa eräs luennoija totesi, että elvytyksissä eletään nyt ”endovascular - extracorporeal” - aikaa. Suoniin tungetaan erilaisia asioita ja veri kiertää kohta enemmän kehon ulkopuolella kuin sisäpuolella.

Postresuskitaatiovaiheen terapeuttinen hypotermia on kova sana ensihoidossa tällä hetkellä, mutta miten syvää sen tulisi olla? Professori Niklas Nielsenin työryhmä oli avannut monta hypotermiatutkimusta ja havaitsi niissä puutteita. Lopulta oli tehty uusi tutkimus, jossa vertailtiin jäähdyttämistä 33°C ja 36°C lämpöihin. 36°C ei ollut yhtään huonompi, sivuvaikutuksia oli jopa vähemmän. Suomessakin ollaan monella alueella luopumassa ”jäähdytyshoidosta” ja siirrytty ”lämpötilakontrolloituun” hoitoon. Lisää tutkimusta tarvitaan.
Olisiko avosydänhieronta sittenkin paras vaihtoehto verenkierron ylläpitoon sydänpysähdyspotilailla? Prof. Tim Harrisin esityksen ”Open chest CPR” tutkimusten mukaan se on ylivertainen ulkoiseen painantaelvytykseen ja koneisiin verrattuna. Ongelmana ovat tietysti vuodot ja infektiot. Mutta esimerkiksi kammiovärinäkierteessä olevan potilaan voi näin saada hyvällä perfuusiolla angiopöydälle.
Toinen vaihtoehto saada toivottomat potilaat korjaavan sairaalahoidon piiriin, on laittaa heidät sydän-keuhkokoneeseen (ECMO)! Tri Lionel Lamault kertoi kuinka Pariisissa on kokeiltu erikoistiimiä, joka hälytetään sairaalan ulkopuolella tiettyjen elvytyspotilaiden hoitoon. Esityksessä nähtiin lyhyt video toimenpiteestä sekä kuvia, joissa ECMO laitettiin potilaalle Louvren taidemuseon lattialla! Mikäli epäillään, että kyseessä on tila, joka voidaan korjata sairaalassa (esim. reperfuusio, transplantaatio, myrkytys), voidaan ECMO:lla voittaa aikaa potilaalle. Jos tämä ei selviä niin saadaan ainakin useampia elintenluovuttajia.

SAAP (Selective Aortic Arch Perfusion) on tekniikka, jossa aortan kaareen ujutetaan ballonki, hieman kuin REBOAssa. Ballonki ei kuitenkaan sulje aorttaa kokonaan, vaan tarjoaa vastapainetta parantaen sydämen ja aivon perfuusiota elvytystilanteessa. Ballonkikatetrin kautta voidaan myös antaa elvytyslääkkeitä paremmalla vasteella! Professori James Manningin esityksen ”Selective Aortic Arch Pressure (SAAP)” mukaan tulokset ovat olleet erittäin hyviä.

Elvytettäviä potilaita hyperventiloidaan hyvin usein. Prof. Ben Bobrowin esityksen ”Chest compression only CPR” mukaan Arizonassa on ollut kokeilu, jossa kammiovärinäpotilaille laitetaan vain 100% maski ja heitä painellaan 200 kertaa - sitten defibrillointi. Tulokset ovat olleet erittäin hyviä. Ilmeisesti agonaaliset hengenvedot ja painelun aikaansaama paineenvaihtelu ovat riittäviä. Lapsilla ventilaatio on edelleen kuitenkin tärkeää. 
Tutkimusten mukaan maskiventilaatio on edelleen paras ilmatiemalli elvytyksen aikana, totesi Prof. Charles Deakin esityksessään ”Airway, Breathing and ventilators during cardiac arrest”. Ventilaation voisi tasaisimmin toteuttaa myös elvytyksen aikana respiraattorilla, tosin se aiheuttaa laskimopaluun huonontumista.

Elvytyksen aikainen kapnografia on arkipäivää jokaisessa systeemissä. Tri Peter Paalin esityksessä  ”Intra arrest monitoring and inotropes ” kerrottiin, kuinka arterianeulan voisi laittaa kuulemma jo elvytyksen aikana perfuusion ja verikaasujen saamiseksi. Mutta potilas voi hyötyä myös aivojen eri alueiden hapetuksen mittaamisesta n. Near Infra Red Spectroscopy - laitteella. Anturit laitetaan otsalle ja laite toimii valolla. Tulos voi ennustaa elvytyksen onnistumista. 
Eri koneilla voidaan myös laskea optimaalisin defibrillaatioenergia jokaisella potilaalle. Entäs perinteisen debatin alla olevat elvytyslääkkeet? Nyt olisi kokeilussa kortisoni perinteisen adrenaliinin sekä vasopressorin ohella. Hyvä yhdistelmä voisi olla esimerkiksi 20IU vasopressoria, 1mg adrenaliinia sekä 40mg kortisonia - lisätutkimusta odotellessa.

Viime joulukuinen Lontoon Traumakonferenssi pidettiin jämäkästi Kensingtonin kaupunginosassa. Konferenssipaikka, Royal Geographical Academy, asettui siihen Hyde Parkin ja Royal Albert Hallin katveeseen, josta saattoi piipahtaa nopeasti ensihoitajan kukkarolle sopivaan Harringtonin puotiin tuliaisostoksille. Puitteet olivat siltä osin kunnossa. 
Royal Geographical Academyn seinillä oli muistutuksia Englannin siirtomaaherruusajoilta, Sir Edmund Hilaryn (Mt. Everestin valloittaja) kuvia ja afrikkalaisia heimonaamareita. Esiintyjälistakin oli vakuuttava. Ohjelmaa oli sairaalan sisäpuolella työskenteleville tiistaina ja keskiviikkona, torstaina oli air ambulance / prehospital care -päivä ja perjantai oli sulautettu London Cardiac Arrest Symposiumin kanssa.

Päivät olivat sisällöltään huikeat ja puitteiltaan mahtavat vaikka järjestelyt ja ruokailu hieman tökkivätkin. Paikalla oli useita suomalaisia ensihoitolääkäreitä, mutta ensihoitajia ei juurikaan. Kansainväliseksi tasokkaaksi konferenssiksi oli päivät hinnoiteltu huokeasti, joten ehdottomasti hakemus vetämään ensi vuoden konferenssiin.



Teksti Jukka Kettunen

Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy Copyright ©2016. All Rights Reserved.