• Kuvaaja: Juha Jormakka
  • Kuvaaja: Juha Jormakka
  • Kuvaaja: Juha Jormakka
  • Kuvaaja: Juha Jormakka
Previous Next

Passiivisuus on tappava tauti

Terveysalaa opiskeleva tai alalla jo työskentelevä on altis työkulttuurin perinteitä kunnioittavalle hierarkisten asetelmien normittamalle sosialisaatiolle. Tämä saattaa vaikeuttaa arkeen sopeutumista sekä aiheuttaa uupumusta sekä kyynistymistä.

 

Tämä voi vaikeuttaa hoitajan omien näkemysten muodostumista tai rohkeutta niiden kriittiseen ilmaisuun. Lisäksi korkeakoulutettujen hoitajataustaisten joukossa on hyvin vähän todellisia vaikuttajia toisin kuin muissa uskaltaisinko sanoa vahvan profession, kautta aikain miesvetoisemmissa, ammateissa. Passiivisen ja alisteisen ammatinkuvansa vuoksi hoitaja tunnutaan miellettävän toimijaksi joka on näin ollen kykenemätön puolustamaan itseään, jolla ei ole omaa mielipidettä, jonka puolesta tulee täten puhua ja jolle voidaan ulkopuolelta kertoa miten asioista tulisi ajatella. Mennään jopa niin pitkälle että muiden ammattien edustajat voivat halutessaan siirtää tehtäviään hoitajille tai sanella mitä hoitajat osaavat ja mitä eivät.
Hoitajien äänen kuulumattomuus on moninainen ongelma, johon terveysalan sekä sen yhteistyötahoja edustavien ammattien erilainen arvostus sekä perinteiset valtasuhteet ja normit vaikuttavat. Kaikkien hyvinvointia, terveysalan kehitystä jarruttavia sekä jopa potilasturvallisuutta vaarantavia ammattialojen välisiä tai ammattialan sisäisiä hierarkioita olisikin aika aktiivisella asennemuutoksella purkaa. Hoitajien nykyistä suuremmalla osallistumisella voisi olla positiivisia vaikutuksia ammatin arvostukseen, terveysalan perinteisiin valtasuhteisiin sekä koko terveysalan kehitykseen. Halu pysyä mahdollisimman nöyränä ja neutraalina on sinänsä ymmärrettävä. Hoitoalan perusarvothan jo sanelevat, että muita arvostetaan, vaikka itselle tulisi takkiin jatkuvasti, eikä myöskään koskaan haluta loukata ketään. Hierarkisissa asetelmissa pelätään usein myös erilaisia kuviteltuja tai todellisia sanktioita. Hoitajien aktiivisuuteen tulisi olla työpaikoilla johdon tuki, eikä passiiviseen ja alisteiseen rooliin tulisi jo valmiiksi opettaa alan oppilaitoksissa. Ammatillista identiteettiä vahvistava sekä autonomiaa tukeva koulutustausta ja johtaminen ovat avainasemassa. Keskeisiä asioita yksittäiselle hoitajalle ovat asennoituminen sekä myös luottamus ja arvostus, jotka ovat molemmat ansaittavia ominaisuuksia.

Teksti: Quukkeli

Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy Copyright ©2018. All Rights Reserved.