• http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
Previous Next

Tuusula haluaa pitää Kellokosken sairaalan

HUS aikoo lakkauttaa Kellokosken psykiatrisen sairaalan ja siirtää toiminnan muualle. Tuusulan päättäjät perustelivat Kellokosken sairaalan säilyttämistä HUS:n toimitusjohtajalle Aki Lindenille syyskuun alussa. Liki 5 500 henkilöä on allekirjoittanut nettiadressin sairaalan säilyttämisen puolesta. Kellokosken sairaalan akuuttipsykiatrian osaston toimintaa esiteltiin Systolessa 5/2011. Lue Arvoitukselliset potilaat akuuttipsykiatrian osastolla -juttu tästä.



Arvoitukselliset potilaat

akuuttipsykiatrian osastolla


Akuuttipsykiatrian osastolla potilaat voivat olla sairaudestaan johtuen arvoituksellisia, mutta hämmennystä lisää myös se, että lähettävältä lääkäriltä tulee heikosti tietoa. Ensihoitajat ilmoittavat potilaasta joskus kuljetuksen aikana. He saattavat potilaat osastolle asti.

Kellokosken sairaalassa akuuttipsykiatriasta huolehtii osasto kahdeksan. Psykiatriseen hoitoon, kuten muuhunkin erikoissairaanhoitoon tullaan lähetteellä. Puolet potilaista tulee vapaaehtoisesti B1- ja puolet tahdonvastaisesti M1-lähetteellä. Joskus potilaita tulee suoraan osaston luukulle, ja saattajat kertovat, että potilas on ollut ennenkin Kellokoskella. Joskus potilaat tarjoutuvat itsekin, he ovat yleensä päihdeongelmaisia. Mutta lähetteelläkään tulevilla eivät aina sisäänkirjoittamiskriteerit täyty. Lähettämiskynnys terveyskeskuksissa on joskus matala.

Lähettävät lääkärit eivät aina ilmoita saapuvista potilaista, toisinaan potilaasta kerrotaan vain ylimalkaisesti.
- Kerrankin meille kerrottiin, että pian tulee potilas, joka on oletettavasti mies. Niillä eväillä ei vastaanottoa paljon valmistella. Meidän on tärkeä tietää kuka potilas on, mikä on hänen sosiaaliturvatunnuksensa ja miksi hän tulee tänne, osastonhoitaja Ritva Kirjavainen luettelee itsestään selvyyksiä.
Niinkin käy, että lähettävät lääkärit lupailevat hoitopaikkoja kysymättä Kellokoskelta asiasta mitään.

- Ensihoitajat soittavat joskus matkalta tänne ja kysyvät, että tiedämmekö potilaasta, jota he ovat kuljettamassa. Pidämme sitä hyvänä asiana. Sama pätee täällä kuin ensihoidossakin, mitä enemmän tiedämme potilaasta etukäteen, sitä helpompi hänen kanssaan on aloittaa, sairaanhoitaja Esa Oinonen sanoo.
Akuuttiosastolla valmistaudutaan, kun saadaan tietää poliisien ja ensihoitajien tuomasta potilaasta.
- Pyrimme järjestämään niin, että potilasta vastassa on reilusti väkeä. Ensihoitajat ovatkin jo tottuneet saattamaan potilaat osastolle asti ja he lähtevät paluumatkalle vasta yhteisestä sopimuksesta, Kirjavainen kertoo.
Hoitajat yrittävät ennakoida asioita, etteivät tulisi yllätetyiksi. Siihen pyritään muun muassa parityöskentelyllä.
- Kun näytämme, että meillä on ylivoima, se toimii usein, Oinonen sanoo.


Osastolla tarkkaillaan kaikkia potilaita, mutta kun potilas asetetaan tarkkailuun mielenterveyslain perusteella, on hänestä neljän vuorokauden kuluessa kirjoitettava lausunto. Se määrää, mitä potilaalle seuraavaksi tapahtuu: jatkaako hän vapaaehtoisessa, tahdonvastaisessa tai avohoidossa vai onko hoidolle ylipäätään tarvetta. Erittäin harvoin potilaalle määrätään toinen tarkkailujakso.
Akuutilla osastolla potilaat ovat yleisimmin 6-10 vuorokautta.
- Meillä on mahdollista nähdä nopeassa syklissä, miten hoito auttaa, mikä varmasti tuo työhön mielekkyyttä, Kirjavainen sanoo.


Joskus M1-potilaskin pystyy olemaan tarkkailujakson oirehtimatta, jolloin hänet pitäisi uloskirjoittaa. Kellokoskella potilas yritetään sitouttaa vapaaehtoiseen hoitoon ja jäämään osastolle.
- Kokeneet hoitajat ajattelevat tällaista potilasta uloskirjoitettaessa, että hoito jää saamatta, Kirjavainen sanoo.
Hänen mukaansa osaston paradoksi onkin se, että hoitoa tarvitsevat ne, jotka eivät itse ymmärrä olevansa hoidon tarpeessa ja eivät ehkä koskaan edes hakeudu hoitoon. Pitemmälle ehtineet päihdeongelmaiset ja lääkehakuiset taas suorastaan pyrkivät osastolle. Heitä ei Kirjavaisen mukaan pitäisi opettaa ollenkaan elämään laitoksissa, mutta he viettävät sisällä viikkoja.

Uusmasentuneet on akuuttiosastolla nimetty potilasryhmä. Potilaat voivat tulla osastolle promilleissa, uhata tehdä jotakin itselleen tai ovat jo ehkä tehneetkin. Vaikka heitäkin tietysti kuunnellaan, niin todellinen riskiryhmä on erikseen.
- Riskiryhmään kuuluvat tunnistaa jo olemuksesta. He tulevat hartiat kyyryssä masennuksesta, eivät kertoile asioitaan hymyssä suin, Oinonen sanoo.


- Kun potilas käyttäytyy erikoisesti, on levoton, vaeltelee  ja pälyilee, voidaan olettaa, että hän muuttuu pian agressiiviseksi. Silloin pyrimme puuttumaan asiaan mahdollisimman nopeasti, Kirjavainen sanoo.
Asia yritetään laukaista puhumalla: kysytään mikä aiheuttaa vallalla olevan tunteen. Potilasta kuunnellaan ja hänet ohjataan mahdollisimman nopeasti omaan huoneeseen. Sitten hänelle kerrotaan vaihtoehdot, miten tilanteesta selvitään. Vaihtoehdot vähenevät tilanteen kärjistyessä ja lopulta niitä on enää yksi.
- Monesti meistä psykiatrisista hoitajista uskotaan, että meillä on taskussamme jokin jippo, millä aggressiivinen potilas rauhoittuu. Sellaisia jippoja ei kuitenkaan ole, Kirjavainen sanoo.
Potilaan rauhoittelussa kuten mielenterveystyössä yleensäkin auttavat henkilökohtaiset ominaisuudet sekä kokemus aiemmista tilanteista. Oinosen mukaan potilaita pystyy kyllä lukemaan, mutta ei siihen mitään erityistä ohjetta ole.
Kellokosken sairaanhoitajia on pyydetty joskus Hyvinkään sairaalan päivystykseen työntekijävaihtoon hoitamaan nimenomaan psykiatrisia potilaita, jotka kuormittavat päivystyshenkilöstöä. Toistaiseksi psykiatriset hoitajat ovat pysyneet omalla osastollaan, ehkä juuri edellä mainitun harhakuvan vuoksi.


Psykiatriselle potilaalle pitää antaa aikaa ja hänen kanssaan on keskusteltava. Hoitaja vetää keskustelua, mutta kuuntelee samalla. Hoitajan tulee olla selkeä ja rauhallinen, yksikin väärä sana voi laukaista tilanteen. Tilanteen vaatiessa on oltava jämäkkä ja annettava selkeitä ohjeita. Kannattaa pyrkiä pelaamaan ja välttämään konflikteja. Kauppaakin voidaan käydä, kun potilas tekee jotakin, niin hän saa jotakin. Kannattaa luovia ja antaa välillä periksi.
- Mutta älä sano, että kun pääset Kellokoskelle, niin siellä saat haluamasi, Oinonen naurahtaa.
Potilas voi rauhoittua tilanteessa, mutta osastolla se tietää töitä. ☐


Potilasta voidaan rajoittaa


Potilasta rajoitetaan tarvittaessa osastolla. Kaikesta rajoittamisesta - vaikkapa kännykän talteen otosta - päättää lääkäri. Joskus hoitajien näkemys joutuu lääkärin näkemyksen kanssa törmäyskurssille. Vastakkainasettelu löytyy yleensä potilaan hoitamiseen liittyvästä asiasta. Ne aiheuttavat henkilöstön sisällä eniten keskustelua.
Potilaan rajoittaminen tai pakkohoitaminen on viimeinen keino. Se tehdään potilaan itsensä tai muiden potilaiden ja henkilökunnan turvaamiseksi. Vain M1-potilasta voidaan rajoittaa, mutta asioista päästään yleensä sopimukseen jo puhumallakin. ☐


Rajoituskeinot:
- eristäminen huoneeseen
- eristäminen lepositeisiin
- pakkolääkitys
- omaisuuden talteenotto
- liikkumisen rajoittaminen

Kellokosken osasto 8
- akuuttipsykiatrinen osasto
- 18 potilaspaikkaa
- 40-60 sisäänkirjoitusta/kuukausi
- hoitoaika noin 6-10 vrk

HUOM! Tämä juttu on Systolen arkistosta vuodelta 2011. Kaikki jutussa esitetyt asiat eivät välttämättä enää pidä paikkaansa.

Teksti: Marko Partanen

Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy Copyright ©2016. All Rights Reserved.