• Kuvaaja: Juha Jormakka
  • Kuvaaja: Juha Jormakka
  • Kuvaaja: Juha Jormakka
  • Kuvaaja: Juha Jormakka
Previous Next

Opiskelu, hanurista vai hyvä vaihtoehto

Tämä teksti ei ole paatosta siitä, miten jokaisen tulisi opiskella, vaan kannustus pohtia omia vaihtoehtoja ja ottaa asioista selvää.

 

Pelastusalan ja ensihoidon työtä ei voi kevyin mielin mieltää ammatiksi, josta jäädään eläkkeelle yli 60 -vuotiaana. Syitä tähän on monia. Maailma on muuttunut. Enää ei ylipäätään ajatella niin, että ihminen hankkii nuorena ammatin ja sen jälkeen työpaikan, jossa työskentelee eläkepäiviinsä asti. Ihmisen tulisikin etsiä vaihtoehtoja työurallaan aika ajoin. Erään tutkimuksen mukaan työelämässä vireänä pysyminen vaatisi jonkinlaista vaihtelua noin seitsemän vuoden välein. Nykymaailmassa sijaisuudet ja pätkätyöt lisääntyvät. On yhä vaikeampaa saada vakituista työtä. Vakituinen työpaikkakaan ei takaa eläkepäiviin asti ulottuvaa vakanssia. Tästä huolen pitää tehokkuuskeskeinen maailma, jota pyörittää raha ja jossa kaikki kilpailutetaan sekä tehostetaan yksilöiden ja organisaatioiden pyöriessä jatkuvan epävarmuuden ja muutosten keskellä. Jokainen yksilö on oman onnensa seppä. Nykyihmiseltä edellytetäänkin yhä enemmän sopeutumiskykyä muutokseen ja epävarmuuteen. Jokaisen on ratkaistava nämä kysymykset itse ja pidettävä itsensä kelkassa. Enää ei hankita virkaa ja sen jälkeen pyyhitä hikeä otsalta, että skarppaaminen oli nyt tässä ja nyt voi himmailla rauhassa maailman tappiin asti. Ihmisen työura nähdäänkin tulevaisuudessa vaihteluna työn ja opiskelun välillä. Eli opiskellaan ammatti, ollaan jonkin aikaa töissä ja taas opiskellaan joko täyspäiväisesti tai työn ohella omaa tai kokonaan toista alaa.  

Esimerkiksi pelastuslaitosten henkilöstöllä on ainakin toistaiseksi jopa erinomaiset mahdollisuudet työaikansa ja päivystysluontoisen työn muiden etujen puitteissa opiskeluun. Paljon kuulee puhetta eläkeiästä ja siitä kuinka pieni palkka on. Toisaalla kuulee puhetta siitä miten huonot urakehitysmahdollisuudet ensihoidossa on. Paljon harvemmin kuulee puhetta siitä, että saavuttaakseen jotain voisi asioiden eteen tehdä ahkerasti töitä. Valintoja tekemällä ja opiskelemalla saa ainakin fyysisesti kevyemmän ja paremmin palkatun ammatin aikaiseksi. Opiskelu on nykypäivänä monimuotoista ja vaihtoehtoja on lukemattomia jos niistä on halukas ottamaan selvää. Sekin voi jo riittää, että selaa hakuoppaita posliinilla istuessaan ja saa ahaa elämyksen. Itselle kävi vähän tähän tapaan silloin kun löysin amk ensihoitajakoulutuksen. Siitä miten löysin idean jatko-opiskeluista en uskalla edes julkisesti puhua. Useissa vaihtoehdoissa opiskelu on oppisopimusmuotoista, räätälöity työssäkäyville sopivaksi tai muuten vain monimuotoista ja joustavaa. Opiskelun sovittaminen muuhun elämään on siis täysin mahdollista luopumatta esimerkiksi työpaikasta tai harrastuksista tai myymättä vaimoa ja lapsia beduiineille. Kaikissa opiskelupaikoissa ei esimerkiksi ole pakko istua päivät pitkät pulpetissa tai rypistää pakettia kasaan tavoiteajassa. Opintovapaa on myös varteenotettava vaihtoehto tietyissä tilanteissa ja opintovapaalaki takaa sen, että se ei ole yhtä kiven takana kuin vaikkapa virkavapaa joillain työpaikoilla on.

Toki ymmärrettävää on, että moni tekee vapaillaan viristä, monella on perhettä tai muuta henkilökohtaista projektia vapaa-aikanaan ja tuntuu että mitään ylimääräistä ei mahdu sekaan. Osaa ei taas motivoi opiskella syystä jos toisesta. Osa, joka on ottanut askeleen ottaakseen selvää opiskelupaikoista tuijottaa sisäänpääsytilastoja. Osa pohtii, että sopiiko kirjojen lukeminen käytännönläheiselle mutterinpyörittäjälle. Osa pohtii, että olenko jo liian vanha opiskelemaan. Itse sanon, että ei urheilukisoissakaan pärjää, jos psyykkaa itsensä häviämään… Sen voin sanoa suoraan että koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan, jos löytää itseä kiinnostavan opiskelualan. Esimerkkinä vaikkapa terveysalan opiskelu: Lääkiksessä vanhin opiskelija tällä hetkellä on tietääkseni 56-vuotias ja terveystieteiden maisteriksi opiskelevien keski-ikä on helposti 30 ja 40v välimaastossa. Toki tällä en tarkoita, että kaikkien pitäisi opiskella miten eri pituisissa valkoisissa takeissa pyöritään steriileissä olosuhteissa. Lisäksi mitään tilastoja on turha tuijottaa. Kannattaa ennemminkin ottaa selvää mitä pääsykoe vaatii, jos sellainen on ja valmistautua siihen parhaansa mukaan ajoissa. Siitäkään ei kannata hajota, jos ei ensiyrittämällä pääse sisälle. Seuraavana vuonna on paremmat mahdollisuudet, kun on jo tuttua asiaa pääsykokeessa ja vuoden mittaan voi opiskella vaikkapa avoimessa yliopistossa tai muualla suorittaa saman alan kursseja jos tuntuu että niistä on hyötyä ja tähän on mahdollisuus.

Kaiken kaikkiaan kannustaisin ylipäätään pohtimaan opiskelua sijoituksena omaan tulevaisuuteen ja unohtamaan kaikki ajatukset siitä, että ei kuitenkaan pääse ja että se vaatii liikaa. Monet kysymykset selviävät ja ennakkoluulot kariutuvat ottamalla asioista aktiivisesti selvää. Muutaman vuoden itselle sovitetulla panostuksella voi saada aikaan merkittävää hyötyä monin eri tavoin. Lisäksi opiskelu antaa oman vastapainonsa työelämälle parhaimmillaan ikään kuin mielekkäänä harrastuksena ja voi omalta osaltaan myös laajentaa maailmankuvaa sekä kehittää ammatti-identiteettiä. Opiskelu voi siis antaa uutta potkua työelämään ja avata ovia uusiin työtehtäviin. Lisäksi jokaisella on osaamisalueita, joita työpaikalla ei voida tai haluta käyttää hyväksi ja mielestäni opiskelu on yksi vaihtoehto täyttää tämä aukko. Ihmisen elämä rutinoituu helposti ja samalla työpaikalla vietetyt vuodet kummasti urauttavat ihmistä. Pelastusalan ja ensihoidon työpaikoilla olisikin suotavaa että työnantaja kannustaisi ihmisiä nykyistä enemmän opiskelemaan ja mahdollisuuksien mukaan tukisi ihmisiä, jotka haluavat kehittää itseään. Eli henkilöstö nähtäisiin nykyistä laajemmin voimavarana eikä jamppoina jotka tekevät tietyn homman silloin kuin käsketään. Lopuksi: Ensihoidon urakehitysmahdollisuksista kiinnostuneille löytyy takuuvarmasti vaihtoehtoja. Ensihoidon parissa on tälläkin hetkellä huutava pula esimerkiksi ensihoitotyön asiantuntijoista sekä pätevistä opettajia ja johtajista.

Teksti: Quukkeli

 

Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy Copyright ©2018. All Rights Reserved.