• http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
Previous Next

Elvytysteknologia - tutkijoiden päänsärky

Paineluelvytyslaitteet ovat olleet markkinoilla jo 15 vuotta mutta vasta nyt ne alkavat rantautua Suomeen. Tutkimusnäyttöä niiden tehosta on ollut vaikea saada. Muutakin lupaavaa elvytysteknologiaa on tarjolla mutta laitteet jumiutuvat vuosikymmeniksi kliinisiin tutkimuksiin. Niiden tehoa tai tehottomuutta ei kyetä todistamaan. Mikä elvytysteknologian tutkimisessa on niin vaikeaa?

 

Lääketieteessä käytetään edistynyttä teknologiaa kuten magneettikuvaus, tietokonetomografia, pallolaajennus ja leikkausrobotit, mutta ainoa merkittävä elvytystekninen innovaatio näyttäisi pitkään olleen defibrillaattori. Tutkimusputkessa on ollut jo kauan muitakin mielenkiintoisia ratkaisuja, mutta mitä ne ovat ja missä ne viipyvät? Kun tutkimuksiin perehtyy, avautuu mielenkiintoinen näkymä ensihoidon kliinisen tutkimuksen erityishaasteisiin.

Keskeinen haaste paineluelvytyksessä on teoreettinen 30 prosentin nimellisteho normaalista verenkierrosta, jota sitäkään ensihoidon ammattilaiset eivät yleensä saavuta. Suurin tehosyöppö on elvyttäjien väsyminen, joka heikentää painallusten tahtia, syvyyttä ja keskeytymättömyyttä jo muutamissa minuuteissa, vaikka elvyttäjät eivät sitä itse huomaa. Ongelma korostuu pitkissä elvytyksissä. Elvytys kuljetuksen aikana on erityisen huonolaatuista, ja siinä on työturvallisuusriskejä. Ongelma on myös elvytysprotokollaan kuuluva painelutauko, jonka jälkeen potilaan verenkierron kiihdyttäminen täyteen elvytysvauhtiin vie jopa pari minuuttia. Tauon lyhentäminen defibrilloimalla painelujen aikana ei ole nykymenetelmin työturvallista.

Haasteet heijastuvat lopputuloksiin. Suomessa sadasta sairaalan ulkopuolella sydänpysähdyksen kokeneesta ihmisestä selviää keskimäärin 20, joista viisi pääsee akuuttihoidosta kotiin ja 15 päätyy osastolle tai hoitolaitokseen. Vuoden kuluttua heistä kaikista on hengissä enää 13. Heikon selviämisen taustalla ovat hapenpuutteen aiheuttamat neurologiset vauriot, joiden ehkäisemiseksi verta pitäisi kyetä kierrättämään tehokkaasti siihen saakka, kunnes spontaani verenkierto saadaan palautettua (Return of Spontanius Circulation, ROSC). Suomessa Sote-uudistuksen myötä päivystyssairaaloiden oletetaan vähentyvän ja kuljetusmatkojen pidentyvän, ja on vaikea nähdä, miten tämä muutos ainakaan parantaisi elvytystilastoja.

Paineluelvytyslaiteet pyrkivät eliminoimaan väsymisen aiheuttaman tehohävikin ja vapauttamaan ihmisresurssit paineluista. Niitä on kahden tyyppisiä: manuaalipainalluksia vastaavia liikkeitä tekeviä mäntälaitteita sekä LDB-laitteita. Jälkimmäisissä vyömäinen kuormanjakohihna (Load Distribution Band, LDB) vuoroin supistuu ja laajenee potilaan selän alla olevaa levyä vasten. Nykyiset laitteet ovat akkukäyttöisiä, mutta aiemmin mäntälaitteissa on käytetty voimanlähteenä myös paineilmaa.

ACD ja ITD ovat innovaatioita, joilla pyritään nostamaan elvytysverenkierron nimellistehoa. ACD (Active Compression-Decompression) tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan tavanomaisen manuaalisen paineluelvytyksen tekemistä kädessä pidettävällä laitteella, jossa on potilaan rintakehään kiinnittyvä imukuppi. Painalluksen jälkeen laitteella vedetään rintakehää ylöspäin, jolloin saadaan sydämeen laskimopaluuta tehostava aktiivinen imu ja parempi sydämen täyttövolyymi.  ITD-laite taas on intubointiputken, larynx-maskin tai kasvomaskin sekä ventilointipalkeen väliin tuleva venttiili, jonka avulla rinta- eli thoraxonteloon muodostuu alipaine. Näin välikarsinassa sijaitsevat sydän, valtimot ja laskimot saavat toimintatilaa, minkä seurauksena laskimopaluu ja veren paineluvolyymi valtimoihin lisääntyvät. Tavoiteltu vaikutus on siis sama kuin ACD-tekniikassa, vaikka vaikutusmekanismi on erilainen. Odotuksia onkin ladattu ACD:n ja ITD:n yhtäaikaiseen käyttöön. ACD-laite ja ITD-venttiili pyrkivät myös vähentämään manuaalielvytyksen tehohävikkiä valo- ja ääniohjauksillaan. ACD:ssä kiihtyvyysmittarien tieto opastaa saavuttamaan oikean painelurytmin ja -syvyyden, ja ITD-laite rytmittää optimaalista ventilointia.

Nämä teknologiat ovat suoriutuneet hyvin eläinkokeissa ja ensimmäisissä kliinisissä tutkimuksissa. ACD ja ITD, erityisesti yhdessä käytettyinä, sekä paineluelvytyslaiteet ovat kaikki näyttäneet toimineen odotetulla tavalla parantaen aivo-, sepelvaltimo- ja valtimoverenkiertoa sekä primaarista ja sekundaarista selviytymistä. Niinpä ne ovat edenneet näyttötasoltaan luotettavimpiin laajoihin satunnaistettuihin kontrollitutkimuksiin, sekä kaikkien näiden pienten ja isojen tutkimusten tuloksia summaaviin meta-analyyseihin ja systemaattisiin katsauksiin, joiden katsotaan edustavan kaikkein luotettavinta näytön tasoa.

Samasta aiheesta tehtyjen laadukkaiden tutkimusten ei pitäisi olla radikaalisti ristiriitaisia riippumatta siitä ovatko ne pienempiä havainnoivia vai isompia kontrollitutkimuksia. Esimerkiksi lääketutkimusten puolella on osoitettu, että vastoin yleistä käsitystä pienet havainnoivat tutkimukset tuottavat hämmästyttävän samankaltaisia tuloksia kuin isommat satunnaistetut kontrollitutkimukset. Toisin näyttäisi olevan elvytysteknologian kanssa. Kun ACD, ITD ja paineluelvytyslaitteet ovat edenneet isoihin tutkimuksiin, on kohdattu pettymyksiä ja jopa yllätyksiä.

Innostus ACD-imukuppipaineluun alkoi haihtua jo 1990-luvun puolivälissä, kun suuremmista satunnaistetuista kontrollitutkimuksista tuli negatiivisia tuloksia. Tämän jälkeen saatiin ristiriitaisia tuloksia, joiden seurauksena mielenkiinto teknologiaan hiipui. Uudempaa keksintökantaa edustavaa ITD-venttiiliä näyttää uhkaavan sama kohtalo. Odotetut hyödyt ACD:n ja ITD:n yhtäaikaisesta käytöstä eivät nekään näytä realisoituneen, kun kliinisiä tutkimuksia on vertailtu meta-analyyseissa.

Paineluelvytyslaitteiden tarina tutkimusputkessa vaikuttaa peräti dramaattiselta. Kaupallisten versioiden tullessa markkinoille 2000-luvun alussa havainnoivat tutkimukset raportoivat lupaavia tuloksia, mutta ensimmäinen laaja satunnaistettu kontrollitutkimus toi odottamattoman yllätyksen. Tämä Al Hallstromin johtama yhdysvaltalainen tutkimus jouduttiin keskeyttämään vuonna 2005, kun LDB-laitteella pelastetuilla potilailla havaittiin enemmän neurologisia vaurioita kuin manuaalipaineluilla elvytetyillä eikä tutkijaryhmä osannut antaa tuloksille täsmällisiä selityksiä. Sittemmin painelulaitteista julkaistujen artikkeleiden viittauksissa Hallstromin tutkimukseen on aistittavissa pettymys, ja sen tuloksia on pidetty jopa epäjohdonmukaisina. Vaikka vastaavat tulokset eivät ole uusiutuneet myöhemmissä satunnaistetuissa kontrollitutkimuksissa, ei myöskään selkeästi positiivisia näyttöjä ole saatu.

Puuttuvan näytön vuoksi Euroopan Elvytysneuvosto ERC ja Yhdysvaltojen Sydänyhdistys AHA eivät kumpikaan suosittele ACD-imukuppipainelua, ITD-ventilointia tai paineluelvytyslaitteita rutiinikäyttöön. Miksi nämä lupaavalta vaikuttavat teknologiat ovat epäonnistuneet isoissa kontrollitutkimuksissa, jos ne ovat kuitenkin edenneet tutkimuksiin onnistuneiden eläinkokeiden ja pienten kliinisten tutkimusten tuloksena? Kysymykseen löytyy vastauksia, kun syventyy tutkijoiden pohdintoihin tutkimusartikkeleissa ja meta-analyyseissa. Jakakaamme havainnot kahteen ryhmään: hyödyllisiin löydöksiin ja tutkimusten laatuun liittyviin ongelmiin.

Tietämystä lisääviä havaintoja ovat teknologioihin itseensä liittyvät ongelmat. Tarkastelemistamme teknologioista vanhin, ACD-imukuppi, näyttää törmänneen paineluelvytyksen perustavimpaan ongelmaan: elvyttäjien väsymiseen. Yhdistelmä painelua ja vetämistä syö elvyttäjän voimia enemmän kuin pelkkä painelu. Maailmalla on yritetty myös ACD-paineluja liikkuvassa ambulanssissa, jolloin tulokset ovat olleet entistäkin huonommat. Tuoreemman ITD-ventiloinnin heikolle suoriutumiselle sellaisenaan tai ACD:n kanssa on löytynyt vähemmän selkeitä selityksiä. Tutkimustuloksien perusteella oletetaan, että ITD saattaisi olla tehokkaimmillaan lähinnä silloin, kun sitä päästään hyödyntämään nopealla vasteajalla.

Intensiivisemmän tutkimushuomion kohteena olleista paineluelvytyslaitteista löytyy sen sijaan paljonkin huomioita. Jo Hallstromin tutkimuksessa epäiltiin laitteen asentamisen aiheuttaman painelujen keskeytymisen syöneen laitteesta saatavia hyötyjä. Sittemmin on huomattu asennusviiveen saattaneen aiheuttaa myös ensimmäisen defibrilloinnin viivästymisen. Lisäksi osa tutkimuksista on raportoinut laitteilla elvytettyjen potilaiden saaneen hieman enemmän adrenaliinia kuin vertailuryhmässä olleiden manuaalielvytettyjen potilaiden. Adrenaliinin on osoitettu parantavan spontaanin verenkierron palautumista, mutta yhdeksi sen haittavaikutukseksi epäillään huonompaa neurologista selviytymistä erityisesti sen kumuloituessa elimistöön pitkittyneissä elvytyksissä, jotka ovat juuri paineluelvytyslaitteiden luontevin käyttötilanne. Nämä ovat kaikki arvokkaita havaintoja, jotka auttavat pohtimaan laitteiden käytön optimointia.

Valitettavasti jälkikäteistarkastelu paljastaa myös paljon laatuongelmia tutkimuksissa. ACD-tutkimukset ovat päässeet vähällä arvostelulla ja ITD-tutkimuksia on vielä suhteellisen vähän arvosteltavaksi. Kritiikkiä voi kuitenkin ennakoida, koska esimerkiksi eräässä jonkin verran siteeratussa ITD-tutkimuksessa tuloksia ei oltu eritelty ventilointimenetelmittäin, vaikka kasvomaskia voi olla vaikea pitää täysin ilmatiiviisti potilaan kasvoilla. Paineluelvytyslaitteiden tutkimusjärjestelyt taas ovatkin sitten oma lukunsa. Muun muassa Cochrane-yhteisö on pitänyt tutkimusten laatua yleisesti huonona ja nähnyt niissä puutteita elvytystilanteiden lähtötietojen ja olosuhteiden rekisteröinnissä sekä erityisesti satunnaistamismenetelmissä tutkimuskohorttien ja vertailuryhmien välillä. Esimerkiksi Hallstromin tutkimuksesta on havaittu, että kone-elvytyksen saaneissa potilaissa on ollut enemmän laihoja ja obeeseja potilaita kuin vertailuryhmässä, eikä tutkijaryhmä ollut selittänyt tätä eroa. Monista tutkimuksista on esitetty epäilyjä, että ensihoitajat ovat saattaneet tahattomasti vääristää tutkimustuloksia saadessaan käyttää omaa harkintaansa laitteen käyttöpäätöksestä ja yksittäisten potilaiden ottamisessa tutkimusotantaan. Hallstromin tutkimusryhmä on itse epäillyt, että ensihoitajat olivat laitteesta innostuneena jopa saattaneet elvyttää sellaisia sydänpysähdyspotilaita, joille he olisivat muutoin tehneet elvyttämättäjättämispäätöksen. Useista muistakin tutkimuksista jää auki kysymys, onko koneelle jäänyt huonokuntoisempia potilaita elvytettäväksi. Satunnaistaminen ja kontrolli on siis pettänyt satunnaistetuissa kontrollitutkimuksissa.

Paineluelvytyslaitteenkin kanssa on perusteltua hakea ensin nopeaa spontaanin verenkierron palauttamista käsipelillä ja ottaa asennusviiveen vievä laite käyttöön vasta tilanteen pitkittyessä. Neurologinen selviäminen on aina huonompaa pitkittyneessä elvytyksessä verrattuna nopeaan spontaanin verenkierron käynnistymiseen. Tutkimusraporteista ei tunnu käyvän selvästi ilmi miten vertailuasetelmissa on huomioitu, että lähtökohtaisesti kone-elvytykseen ei tule paremman ennusteen nopeita elvytyksiä.

Vertailuryhmissä manuaalipainelujen laadun rekisteröiminen on jäänyt sekin usein huomiotta, jolloin esimerkiksi niin sanottua Hawthorne-vaikutusta ei voida tunnistaa. Sen mukaan ihminen suoriutuu alitajuisesti tehtävästään normaalitasoaan paremmin ollessaan tutkimuksen kohteena, ja on esitetty epäilyjä, että tutkimusten vertailuryhmissä on saatettu suoriutua manuaalielvytyksessä yli tavanomaisen tason.

Uudenlaista elvytysprotokollaa on sovellettu innolla laitteen kanssa joissain tutkimuksissa, jotta on saatu defibrilloitua paineluja keskeyttämättä. Kun parempia elvytystuloksia ei sitten olekaan saatu, on jääty jossittelemaan, oliko muutoksesta pikemminkin haittaa kuin hyötyä. Varsinkin Hallstromin tutkimuksen jälkianalyysi on osoittanut, että sen keskeyttäneet neurologiset haittavaikutukset yhdistyivät yhteen ainoaan tutkimuksessa mukana olleeseen ensihoito-organisaation, joka itse muutti laite-elvytyksen protokollaa kesken tutkimuksen.

Systemaattisiin katsauksiin perehtymällä löytää muitakin vastaavia ja yksityiskohtaisempia havaintoja, joissa kyseenalaistetaan tutkimusten laatua. Hoitotason ensihoidon historia on kohtalaisen lyhyt, joten ei ole ihme, että sairaalan ulkopuolisen hoidon tutkimusosaamiseen yhdistetään vähäiset kokemukset ja merkittävät tietovajeet. Kenttäolosuhteet vaikuttaisivat tuoneen yllätyksellisiä muuttujia ACD:n, ITD:n ja erityisesti paineluelvytyslaitteiden tutkimuksiin, ja elvytysteknologian tie hyvästä ideasta pisteeseen, jossa se saadaan osoitettua yksiselitteisesti joko hyödylliseksi tai hyödyttömäksi kliinisessä käytössä, näyttää tuskastuttavan pitkältä.

Mutta eipä näitä teknologioita ole kyetty selkeästi todentamaan tehottomiksikaan. ACD on jäänyt hieman sivuun tutkijoiden työpöydillä ja ITD-venttiilien tutkimuspolku sellaisenaan sekä kombinaationa ACD:n kanssa on vielä alkumatkassa, mutta viime vuosina tutkimuksen valokeilassa olleista paineluelvytyslaiteista löytyy positiivisiakin näkökulmia. Hallstromin tutkimuksen jälkeen ei ole enää saatu näyttöä varsinaisista haittavaikutuksista, vaan pikemminkin laitteiden antama painelu alkaa näyttäytyä pääsääntöisesti yhtä laadukkaana kuin ihmisen tekemä manuaalielvytyskin, vaikka joidenkin tutkimusten yhteenvedoissa tasapeli ihmisen ja koneen välillä tulkitaan jälkimmäisen tappioksi.

Jos lasia ei tarkastele puoliksi tyhjänä vaan puoliksi täytenä, paineluelvytyslaitteiden käyttöä puoltavia argumentteja alkaakin löytyä. Laitteiden väsymättömyyttä ja pelastajien resurssien vapautumista ei ole millään tavoin kiistetty missään tutkimustuloksissa. Kuljettaminen elvyttäen laadun ja työturvallisuuden kärsimättä onnistuu, mitä pidetään yhä tärkeämpänä kammiovärinäkierteessä olevan potilaan pelastamiseksi. Potilaan siirtäminen paineluelvytyslaitteen ollessa toiminnassa ei sekään ole ongelma, ja siirto voidaan tehdä jopa ahtaissa tiloissa ilman paareja kantoliinan avulla. Kun potilas saadaan sairaalaan, kehon ulkoinen happeuttaminen ja pallolaajennus ovat mahdollisia suorittaa tämän ollessa kiinni painelulaitteessa. Ja vaikka potilas ei selviytyisikään, koneavusteinen paineluelvytys sairaalaan saakka voi edesauttaa potilaan elinten säilymistä luovutuskelpoisina.

Painelulaitteen avulla kuljettaminen elvyttäen onnistuu ambulanssin lisäksi myös HEMS-toiminnassa. Helikoptereissa, joissa ensihoitaja istuu lennon aikana lentäjän vieressä kykenemättä avustamaan lääkäriä, olisi manuaalielvytys yksin kopterin ahtaissa tiloissa raskas tehtävä. Sveitsissä on saatu jopa hyviä kokemuksia paineluelvytyslaitteeseen kytkettyjen lumivyöryn uhrien nostamisesta kokonaan tai osittain leijuvaan helikopteriin jyrkästäkin rinteestä.

Maan kamaralla tehtävässä ensihoidossa on nähtävissä, että käytännön tuntuman jälkeen suhtauminen paineluelvytyslaitteisiin on vankempaa kuin pelkästään tutkimuksia tarkastellen. Vuonna 2008 tehdyssä kyselyssä 45 prosenttia yhdysvaltalaisista ensihoito-organisaatiosta ilmoitti käyttävänsä näitä laitteita ambulansseissaan. Kun minnesotalaisessa ensihoito-organisaatiossa vuonna 2007 tehdyssä kokeilussa koekäytettiin Lucas 1 -laitteita, ensihoitajat olivat tyytyväisiä laitteiden helppokäyttöisyyteen ja uskoivat niiden tehokkuuteen. Muutosvastarinta heräsi vasta sitten, kun lainalaitteista piti luopua kokeilujakson päättyessä. Asennusviivekään ei ole ylitsepääsemätön ongelma. Alaskan Anchoragen pelastuslaitos on tiputtanut Lucas-laitteen mediaaniasennusajan 21 sekunnista 7 sekuntiin kehittämällä muun muassa tilannejohtamista ja tiimikoreografiaa sekä analysoimalla keskeytyksistä ja protokollapoikkeamista saatua dataa.

Viimeisimmissä paineluelvytyslaitteita koskevissa tutkimuksissa alkaakin näkyä ymmärrys, että ne ovat parhaimmillaan hyvä lisätyökalu, vaikka eivät manuaalielvytystä koskaan korvaakaan. Mahdollisuutta saada nopea ROSC käsipelillä ei kannata hylätä tuhlaamalla aikaa laitteiden virittelyyn, joten kone-elvytys kannattaa keskittää vain pitkittyviin elvytyksiin potilaan ollessa esimerkiksi kammiovärinäkierteessä tai asystolessa, ja potilas voidaan kuljettaa elvyttäen sairaalaan järeämpien toimenpiteiden äärelle. Tutkimuksista on sittenkin saatu viisautta, jonka avulla painelulaitteiden rooli on löytymässä. Niinpä ERC ja AHA antavatkin suosituksissaan paineluelvytyslaitteille tunnustuksen, että laajamittaisen käytön sijaan ne voivat ammattilaisten käsissä sopia vaativiin erityistilanteisiin.

Paineluelvytyslaitteita alkaa vihdoin olla käytössä Suomessakin joissain FinnHEMS:n yksiköissä ja joillain kenttäjohtajilla. ACD:n ja ITD:n tarina ei sekään ole ohi, vaan pikemminkin ne saattavat saada vielä ilmaa siipiensä alle painelulaitteiden myötä. Lucas-laitteen männän päässä on nimittäin imukuppi, jonka teho ei hiivu samoin kuin ihmiselvyttäjän käsissä, joten ACD on yllättäen livahtanut takaisin kuvioihin. Ja kun ITD:n oletetaan toimivan parhaiten ACD:n kanssa, kannattaa Lucas-laitteita käyttävän ensihoito-organisaation seurata rintaontelon alipaineistuksesta tehtäviä tutkimuksia.

Mikä voisi olla seuraava iso askel sairaalan ulkopuolisen sydänpysähdyksen hoidossa? Hyvä veikkaus on alipaineistuksen jatkokehitys yhdistettynä painelulaitteeseen ja ADC-teknologiaan. Passiivisesti toimivan ITD-venttiilin rinnalle on jo kehitetty prototyyppiasteella oleva aktiivinen alipaineistustekniikka: Intrathoratic Pressure Regulator, ITPR. Vuonna 2015 julkaistussa yhdysvaltalais-ranskalaisessa eläinkokeessa vertailtiin 12 minuutin kammiovärinälle altistettujen sikojen elvyttämistä erilaisin menetelmin. Nykymenetelmillä saatiin huonoin tulos; vain yksi sika kuudesta saatiin elvytettyä ja sekin vakavin neurologisin vaurioin. Käyttämällä kolmen minuutin perustason elvytyksessä ACD-ITD-yhdistelmää ja kahden minuutin hoitotason vaiheessa ACD-ITPR-yhdistelmää saatiin kaikki koe-eläimet elvytettyä ja vieläpä täysin ilman neurologisia vaurioita. Ajatuksia herättävä tulos.

Edellisen perusteella voisi kuvitella, että elvytysteknologiassa muhii vallankumous. Valitettavasti läpimurtoa kannattaa varautua odottamaan. Kuten eräässä paineluelvytyslaitteita koskevassa meta-analyysissa tuskailtiin, sairaalan sisäiseen käyttöön tarkoitettujen laitteiden tutkimukset, huomioiden analyysin vanhimmat julkaisut, olivat jo lähes 50 vuotta vanhoja. Tutkijan matka on pitkä. Ennen kuin uudet teknologiat saadaan onnistuneesti läpi kliinisten kokeiden, jossain on saatu napsia päänsärkylääkkeitä kerran jos toisenkin. ☐


Paineluelvytyslaite osaavissa käsissä

FinnHEMS 10 otti Lucas 2 -paineluelvytyslaitteet käyttöön keväällä 2016, jolloin laitteiden esiinmarssin pysäyttäneestä Hallstromin tutkimuksesta oli ehtinyt kulunut kulua 10 vuotta. Mikä on käytännön tuntuma laitteeseen?  ”Suurin juttu, mitä elvytyksessä on tapahtunut pitkään aikaan”, tiivistää anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Jouni Nurmi HUS:lta.

Hänen kokemuksensa Lucas 2:sta vastaavat tutkimusartikkelien luettelemia positiivisia puolia. Painelulaite vapauttaa ensihoidon henkilöresursseja muihin tehtäviin, defibrillointi voidaan tehdä keskeyttämättä konepainalluksia ja potilaiden kuljettaminen elvyttäen sairaalaan ECMO-happeutukseen ja pallolaajennukseen onnistuu työturvallisesti. Näiden lisäksi Nurmi antaa paineluelvytyslaitteista kaksi merkittävää kokemuspohjaista argumenttia, joita ei tutkimusartikkeleista nouse esille: Laite rauhoittaa elvytystilanteen ja tuo lisää fyysistä toimintatilaa potilaan ympärille. Resurssien vapautumisen lisäksi nämäkin kuulostavat merkittäviltä tekijöiltä tiimi- ja tilannejohtamiselle.
 
Elvytystilanteissa veren virtausta ei voida mitata millään laitteilla, mutta Nurmen tuntuma on, että Lucas-laite parantaa elvytyksen hemodynamiikkaa silminnähden. Parhaimmillaan hän muistaa potilaiden jopa raotelleen silmiään elvytyksen aikana ja yhdessä tapauksessa intuboitu potilas pystyi kommunikoimaan ROSC:n jälkeen nyökkäilemällä ja pudistamalla päätään. Manuaalielvytyksessä vastaavaa ei ole koettu.

Miksi sitten käytännön tuntuma neurologisesta selviytymisestä on niin erilainen kuin ristiriitaisissa tutkimuksissa? Vastaus saattaa olla pääteltävissä, kun kuuntelee Nurmen esittelyä toiminnasta Lucas 2:n kanssa. Hän puhuu koulutuksesta, harjoittelusta, tiimityöstä, viiveiden minimoimisesta sekä taidosta tunnistaa, missä tilanteissa paineluelvytyslaitetta kannattaa käyttää. ERC:n mukaan laite on parhaimmillaan osaavissa käsissä, ja juuri näin asia näyttää tässä tapauksessa olevankin.☐



Teksti Sami Kosonen
Ensihoidon opiskelija ammattikorkeakoulu Metropoliasta. Hän on edelliseltä koulutukseltaan kauppatieteen kandidaatti ja on työskennellyt muun muassa tietojärjestelmä- ja tuotekehitysprojekteissa.

Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy Copyright ©2016. All Rights Reserved.