• Kuvaaja: Juha Jormakka
  • Kuvaaja: Juha Jormakka
  • Kuvaaja: Juha Jormakka
  • Kuvaaja: Juha Jormakka
Previous Next

”AED-laitteisiin kannattaa satsata”

 
 

Heini Harve väitteli Helsingin yliopistossa 28.2. Hänen väitöksensä aihe on ”Maallikon suorittama defibrillaatio sydänpysähdyspotilaan hoitoketjussa.”

 

Heini Harven väitöstutkimuksen tavoite on lisätä tietoisuutta puoliautomaattisista defibrillaattoreista ja maallikkodefibrilloinnista. Harve selvitti laiteiden käyttöä ensivasteyksiköissä, lentokoneissa ja tutki simulaation avulla hätäkeskuspäivystäjän mahdollisuutta ohjata maallikkoa defibrilloinnissa. Lisäksi Harve tutki VF:sta elvytettyjen pitkäaikaisselviytymistä.

Kuinka innostuit tekemään väitöksesi tästä aiheesta?

Etsin opiskeluvaiheessa aihetta syventävään opinnäytetyöhöni anestesiologiasta. Silloinen anestesiologian kliininen opettaja Tom Silfvast ehdotti tätä aihetta. Kiinnostuin tutkimaan aihetta lisää ja tutkimuksista muotoutui väitöskirja.

Tanskassa maallikko-defibrillaattoreita tuntuu olevan todella suuri määrä julkisissa kohteissa, viittasit siihen väitöksessäsikin. Olemmeko pahasti jäljessä kehityksestä?
En uskoisi. Laitteita on kyllä paljon julkisissa tiloissa, mutta niiden käyttöä ja näkyvyyttä pitäisi parantaa Tanskan mallin mukaan. 

Tutkimuksesi osoitti, että Suomessa maallikkodefibrillaatiotoiminta on huonosti organisoitua ja tunnettua. Minkä tekijöiden arvelet aiheuttavan pahimmat ongelmat?
Toiminta on kirjavaa ja yhtenäiset käytännöt puuttuvat. Joillakin paikkakunnilla ja alueilla maallikkodefibrillaatiotoiminta on oleellinen osa hyvin järjestettyä ensivastetta. Toisilla aluilla ensivastetta ei juuri käytetä. Toivottavasti lakiuudistus muuttaa tilannetta.  Maallikon suorittaman defibrillaation suhteen on oltu varovaisia. On pelätty, että maallikko voisi defibrilloimalla aiheuttaa haittaa potilaalle.

Kannattaako uhrata yhteiskunnan varoja, kun äkillisestä sydänpysähdyksestä selvinneistä moni menehtyy ensimmäisen vuoden aikana?
Kannattaa, koska pitkäaikaisselviytyjät jatkavat hyvälaatuista elämää. Toki kustannushyötysuhteita pitää miettiä ja harkita defibrillaattoreiden sijoituspaikat tarkkaan. Julkisella paikalla sydänpysähdyksen saavat potilaat ovat juuri niitä, joilla on paras ennuste. Julkisilla paikoilla kammiovärinäpotilaiden osuus on huomattavan suuri. Lisäksi elottomuuden alku on nähty ja potilaat ovat yleensä keskimääräistä sydänpysähdyspotilasta nuorempia. Siksi juuri tämän potilasryhmän varhaiseen hoitoon kannattaa satsata.

Koska suuri osa sydänpysähdyksistä tapahtuu kotona, ei maallikkodefibrillaatio-ohjelmilla välttämättä saada vaikutusta sydänpysähdyspotilaiden kokonaiskuolleisuuteen, mutta tämän hyväennusteisen alaryhmän selviytymisluvut voivat parantua huomattavasti. Kaikkia sydänpysähdyspotilaita emme voi auttaa, mutta mielestäni kannattaakin kohdistaa resurssit sinne, jossa todennäköisimmin saadaan vastetta.  

Helsingissä tutkittiin vuosina 1999-2002 maallikkodefibrillaatio-ohjelman vaikutuksia. Kohteina oli seitsemän julkista tilaa. Kokonaiskustannukseksi arvioitiin 110 270 euroa. Kolmen vuoden aikana maallikot käyttivät AED -laitetta seitsemän kertaa. AED -laitteita ei sijoitettu näkyville, vaan ne olivat PPE-D -koulutettujen työntekijöiden hallussa. Mitä tästä ohjelmasta opittiin?
Defibrillaattoreiden sijoituspaikat ja niiden käyttöön koulutettava henkilöstö on harkittava tarkkaan. Summa kuulostaa suurelta, mutta on muistettava, että mikä tahansa uusi järjestelmä maksaa käyttöönottovaiheessa. Tutkimuksessakin todettiin, että jatkossa kustannukset olisivat pienemmät.

Pitäisikö maallikkodefibrillaatio-ohjelmia kannustaa lainsäädännön avulla kuten USA:ssa?
En usko pakkoon. Asetuksella voisi ohjata maallikkodefibrillaatio-ohjelmien toimintaa. Toiminnan yhtenäistäminen olisi tarpeen. Joillakin paikkakunnilla sairaankuljetuspalveluiden tarjoaja on vastustanut ensivastetoimintaa. Tietämystä ensivastetoiminnan hyödyllisyydestä pitäisi kasvattaa. 

Onnistuuko maallikkodefibrillaation opettaminen hätäkeskuksen ohjaamana?
Tutkimuksen aikana se onnistui yllättävän hyvin. Epäonnistumisia tuli enemmänkin harjoitus-AED mallin toiminnasta johtuen. Joillakin auttajilla iskuelektrodit olivat hieman väärissä kohdissa.

Mikä on suurin kynnys auttajan kannalta AED:n käyttöön otossa?
Tutkimukset ovat osoittaneet, että tietämys laitteen toiminnasta ja toimintavarmuudesta lisää kouluttamattomienkin käyttäjien motivaatiota ottaa laite käyttöön. Maallikkoauttajat jättävät peruselvytyksen suorittamatta ei niinkään välinpitämättömyyttään vaan pelätessään tekevänsä jotain väärin. Jos sekä peruselvytys että defibrillaatio saataisiin markkinoitua yleisölle yksinkertaisina ja turvallisina keinoina auttaa, kynnys toimia madaltuisi.

Väitös paljastaa maallikkodefibrilloinnin ongelmat

Yhtenäinen linja puuttuu
Heini Harven väitöksen mukaan Suomen defibrillaatioviiveitä voitaisiin lyhentää maallikkodefibrillaatio-ohjelmilla sekä lisäämällä tietoisuutta maallikkodefibrillaatiosta ja AED -laitteista. Julkisissa tiloissa olevien AED -laitteiden käyttöä on tehostettava ja ne on saatava suuremman käyttäjäkunnan ulottuville. Siksi AED -laitteiden sijainti on merkittävä näkyvästi. Ensivastetoiminta on liitettävä terveydenhuoltoon ja toiminnalle on saatava kansallinen ohjeistus tai lainsäädäntö.

Palopäällikönkin luvalla isketään
Ensivastetoimintaa harjoittavien palokuntien AED -laitteen käyttäjistä vain 56 % oli saanut viranomaisen myöntämän käyttöluvan. Luvan myöntäjä oli yleensä ensihoidon paikallinen vastuulääkäri, mutta kolme vastaajaa oli saanut käyttöluvan palopäälliköltä. Toiset kolme vastaajaa ilmoitti, että AED oli hankittu ja ensivastekoulutus pidetty, mutta paikallinen viranomainen oli kieltänyt käytön. Vastauksista ilmeni, että paikallinen sairaankuljetuspalvelun tuottaja oli vaikuttanut vastuulääkärin kielteisen päätökseen.

Puutteita käytössä ja seurannassa
Väitöksestä ilmeni, että SPR:n ja pelastuslaitosten ensivastetoiminta ei aina täytä kansainvälisesti mielletyn maallikkodefibrillaatio-ohjelman kriteerejä. Toimintaa aktiivisesti johtava ja tutkiva lääketieteellinen asiantuntija (vastuulääkäri) puuttui useilla paikkakunnilla. Seurantaa ei ollut tai se oli puutteellista.

Defibrillaatioon kykenevien ensivasteyksiköiden sijainti riippui paikallisten toimijoiden aktiivisuudesta. Yksiköiden sijainti ei välttämättä ole sydänpysähdysten maantieteellisen ilmaantuvuuden mukainen.

Suurin osa vastaajista käytti AED -laitetta 5-10 kertaa vuodessa. Yksikään vastaajista ei pystynyt kertomaan, monestiko AED -laitetta käytettiin elvytyksessä. Tilastoja onnistuneista elvytyksistä, käyttöongelmista tai defibrillaation ja sydänpysähdyksen välisestä viiveistä ei ollut.

 Kertaavaa AED:n käyttökoulutusta antoi 85% vastaajista. 2% ei antanut kertauskoulutusta lainkaan. Vain 60% synkronoi laitteen kellon tai tyhjensi muistin. Kellon synkronointia tarvitaan, jos ensivasteryhmän elvytyksistä halutaan tilastointia lääketieteelliseen seurantaan.

Elvytys matkustajakoneessaVäitöstyössä huomioitiin, että Finnair on aloittanut jo 1990 luvulla AED -ohjelman, jossa pitkien reittilentomatkojen koneet varustettiin AED -laitteella ja kaikki matkustamohenkilökunnan jäsenet olivat saaneet PPE-D koulutuksen. Valitettavasti Finnairilla ei ollut tilastointia elvytystilanteista lentokoneissaan.

Väitöksessä esitettiin tutkimustietoa Qantas-, American Airlines- ja Air France -lentoyhtiöiden lennonaikaisista elvytyksistä AED -laitteen kanssa. American Airlinesilla oli ollut 24 kuukauden seuranta-aikana 29 elvytystä.

Väitöksen englanninkielisessä osatyössä kerrotaan Finnairin lennolla tapahtuneesta elvytyksestä, jossa potilas sai yhteensä 20 sähkösokkia toistuvaan kammiovärinään ja selvisi sairaalasta kotiin.

Teksti Paul Eskelinen
Juttu on julkaistu Systolessa 3/2009

Tutustu Heini Haven väitökseen: ”Maallikon suorittama defibrillaatio sydänpysähdyspotilaan hoitoketjussa.”

Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy Copyright ©2018. All Rights Reserved.