Quukkelin joulusaarna

Joulu on taas… ajattelin kun potkin vanhaa uskollista peltiratsuani käyntiin 30 asteen pakkasessa.
 

Avainta sai käännellä tuloksetta näin viherpiiperöiden jo vuosia uhkaaman ilmastonlämpenemisen kynnyksellä. Ei kun tonttulakki syvemmälle päähän ja pohtimaan että pitäisiköhän ajella muutaman kymmenen kilsan työmatka fillarilla, koska julkisilla nyt ei nykyään pääse yhtään mihinkään ajallaan ja pyhinä ei laisinkaan. Pohdin että eikö vuodessa voisi olla yksi ainoa päivä, milloin ihmiset pärjäisivät omillaan ilman minun palvelujani…

No joulu se tuli kaikenlaisine velvoitteineen minunkin pieneen perheeseeni ja vaimoni raahasi minut jopa joulukirkkoon, koska se kuuluu vaimoni jouluperinteisiin ja nyt avioliiton myötä myös minun jouluperinteisiini. Kirkossa koin papin saarnan aikaan valaistuksen edellä mainitsemiini ajatuksiin liittyen. Olikohan herra itse minua koetellut ja nyt sitten papin välityksellä selitteli tekosiaan. Tiedä häntä…

Pappi saarnasi… Paimenet olivat Jeesuksen syntymän aikoihin halveksittu ammatti. Älköön pojastasi paimenta tulko, kuului aikalaisten sanonta. Muun muassa siksi että he olivat töissä myös pyhinä, kuten sapattina, juutalaisten viikoittaisena lepopäivänä. He eivät siis kyenneet suorittamaan uskonnon vaatimia velvoitteita. Paimenet eivät hurskaiden mielestä tästä syystä olleet kelvollisia jumalan silmissä. He olivat töissä, koska lampaita piti paimentaa joka päivä. He olivat töissä, koska jonkun oli oltava että hurskaat voisivat ylipäätään viettää sapattiaan.

No pappi saarnasi että paimenet olivat sittenkin jumalan valittuja, koska herran enkeli ja taivaallinen sotajoukko heille ilmestyvät ja he saivat eturivin liput Jeesuksen syntymäseimen äärelle ja niin edelleen… Pohdinkin että paimenen sauva on nykyäänkin eräiden hyppysissä, mutta herran enkeleitä on harvemmin nähty ja ilmaislippuja suuriin tapahtumiin on harvemmin jaeltu. Esimerkiksi presidentinlinnaan itsenäisyyspäivänä kelpasi kyllä kaiken maailman pyörätuolibiljardin pelaajat, mr gay finlandit ja itämaan tietäjät, mutta ”paimenille” ja arjen sankareille ei näköjään ollut tänäkään vuonna kutsuja lähetelty, vaikka mukaan oli mahtunut edellisten lisäksi kokonainen ringettejoukkuekin. Itse on tähän mennessä saanut lippunsa Raumanmeren juhannukseenkin ostella.

Kolehdin keruun aikana huomion, miten kaikki laittoivat ikään kuin salaa käsi supussa muutaman kolikon kolehtihaaviin. Pohdin että piilottavatkohan ihmiset rahamäärän siksi, koska hävettää näyttää muille miten kitsaasti rahaa antavat kirkon keräämiin hyviin tarkoituksiin. Lopetin kinkunnälässäni pohdinnan siihen, avasin virsikirjan ja aloin tyytyväisenä kailottaa, koska huomasin että matala, epävireinen, käheä ääneni peittyisi mukavasti veisaavien mummelien pakkastakin kirpakkaampien äänten alle.

Erityisen hyvää joulua haluaisin toivottaa eduskunnalle, joka viettää tällä hetkellä vuosittaista vajaan parin kuukauden joululomaansa täydellä palkalla. Muuten vain kaikkea hyvää ja jaksamista taas toivotan teille hyvinvointiyhteiskunnan väsymättömille työmyyrille, jotka olitte joulunpyhät työmaalla, erossa perheistänne huolehtimassa kuntalaisten mitä moninaisimmista ongelmista.