• http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
Previous Next

Potilaan ystävä: Kylmä rinki

Hätäkeskus käskee potilaan ystävän keikalle heti apellista. Rintakipuvaari haukkoo kalpeana henkeään onnikassa. Itsekin sepelvaltimoston tukkoisuudesta kärsivä bussikuski oli vetänyt liinat kiinni ja soittanut ambulanssin. Vaari oli näyttänyt erilaiselta kuin normaali kausiflunssa matkustaja. Potilaalla oli kylmä hiki otsallaan - samoin kenttäjohtajalla, joka oli liittänyt itsensä poikkeuksellisesti bertta-tason tehtävään - eikä vähiten potilaan ystävän vuoksi.

Kenttäjohtaja ratsasti taisteluhuutoja vuorotahtiin huutavalla sotaratsullaan kohti pääkallonpaikkaa - välillä hän soitti alppitorvea ja välillä ratsasti tyynemmin. Loppumatkasta kenttäjohtajan kylmät hikikarpalot laskeutuivat ringiksi persauksien ympärille - kun ei vaan nyt sattuisi mitään, kenttäjohtaja ajatteli.

Rintakipuvaari saatiin elävänä hoitolaitokseen, mutta heti kohta luovutuksen jälkeen alkoi virve taas laulaa lupaillen. Kenttäjohtaja pyyhkäisi hiusrajan tavoittaneen hien hihanpieleensä ja huokaisi todella voimakkaasti, todella syvään. Päivärahdiksi etsiytyi pari oman mielensä kanssa painivaa nuorta miestä. Toinen uskoi etnisen vähemmistön edustajan myrkyttäneen hänet ja toisella oli muuten vaan paha mieli - oli siirtänyt jakkaroitakin rivakkaan tahtiin paikasta Aarne paikkaan Bertta.

Illansuussa kantotuoli ja selkä narisivat, kun kyytiin nostettiin lihasvoimalla setä, joka oli pieraissut kaikki voimansa yön aikana Saharaan. Apua ei potilaalta herunut yhtään, kun ystävä retuutti hänen hyvin ravitun vartensa kantotuoliin. Potilaan pää toimi kuitenkin moitteettomasti ja hän säestikin kiitettävästi yksikön työskentelyä. Potilaan ystävä koki tehtävän aikana asioita. Hänen volume- ja sietokyvyn balanssiviisarinsa käväväisivät punaisella, kun potilas kommentoi hoitotyöskentelyä. Potilaan ystävän diskukset lauloivat dirlan-daata kuin Roodoksen yökerhon tangoihin sonnustautunut miesesitanssija, kun hän yritti suoristaa ruotoaan iso määrä ihmismassaa sylissään. Potilaan ystävän patellat paukkuivat kuin pakkanen puutalon nurkissa, kun siirrettävä taakka koetteli kuluneita sarananiveliä. Potilaan ystävän ikenistä hampaiden läpi työntyi sellainen paine, että vanhat amalgaamipaikat napsahtelivat pois paikoiltaan kuin ritsalla ampuen. Potilaan ystävän ystävyys kuitenkin kesti pienimpiä hiussuonia lukuunottamatta. Kenttäjohtajan ohimosuoni pullisteli kastematomaisesti ja leuka oli lonksahtanut toispuoleisesti alas, hän koki tapeelliseksi tehdä itselleen neurologisen statuksen.

 

Epäterveellinen päivällishampurilaisen potilaan ystävä pääsi syömään eittämättä liian myöhään, mutta ei kokonaan. Hampurilainen jäi pöydän reunalle irvistelemään valkoisilla ikenillään, sen ruskea kokolihakieli retkotti osittain ikenien ulkopuolella ja majoneesi valui pöydälle kuin kuola.

 

Potilaan ystävän radio äänteli jälleen koruttomasti. Hätäkeskuspäivystäjä kertoi reippaalla äänellä moottoritiellä sattuneesta liikenneonnettomuudesta. Maantielle oli potilaan ystävänkin kiireisesti mentävä. Kenttäjohtajan kammiot lepattivat kuin haaskalle saapuvan korppikotkan siivet - pumpata vai eikö pumpata?

- Jos sille torvelolle täytyy traumaa antaa, niin ei tässä lähtökuoppiin itsekään sovi jäädä, kenttäjohtaja pohti. Hän ajoi kohteeseen paperipussiin hengittäen.

- Kuuntele hengitysäänet, hoitaja käski potilaan ystävää.

Potilaan ystävä mietti, että mistä löytyy stetarit ja miten päin niitä käytetään. Hän päätti blokata omalla kropallaan hoitajan näkökentän niin, että pystyi tutkimaan kuten halusi. Potilaan ystävä arpoi hetken ja päätti kuunnella isommalla päällä. Sitten hän vaistomaisesti kysyi:

- Onks keuhkot selässä?

- Mitäh! hoitaja huudahti.

Oven suuhun tullut kenttäjohtaja peitti kasvonsa käsillään, ettei potilas ja hänen omaisensa näkisi häntä.

- Voitko toistaa? hoitaja sanoi.

- Älä toista, äla toista, kenttäjohtaja huusi terävästi väliin, mutta liian myöhään.

- Onks keuhkot selässä? Potilaan ystävä kysyi.

- Ei, miten niin, hoitaja vastasi.

- No mä mittaan ne hälytysäänet sitten tosta tissin päältä.

- Voi helvetti, kenttäjohtaja sanoi ja poistui ovensuusta.

Vaikka ei kovin helposti uskoisi, niin traumapotilaskin pääsi sairaalaan ilman isompia lisävammoja.

Tidi-Tidi-Tidi-Tidi. Ensimmäinen yökeikka ja heti ekana yönä.

- Mitä helvettiä meneekö yö tosiaan rikki heti ekassa vuorossa, potilaan ystävä sanoo. "Päässä alkaa pyöriä, kun pistää maaten," oli hätäkeskuspäivystäjä naputellut tekstiviestinä lisätiedoksi. Siis kun kello 01.30 panee maaten, niin päästä alkaa heittää. Potilaan ystävä kävelee reippaasti kohti yksikköä, irvistää piruuttaan ja ottaa 774C -tehtävän ammatillisesti vastaan.

- Voi erite, tätäkö se sitten on, olikohan tässä punaisiin siirtymisessä sittenkään mitään järkeä? Potilaan ystävä ajattelee. Moni kollega saa taaskin leipänsä helpommalla, laulaa niinikään kaikien rahtareiden takatukkainen äiti, isä ja velipuoli Matti Esko Seiska.

Kun potilaan ystävä löytää päänpyörteissään viruvan potilaan luokse, hän huomaa, ettei hätäkeskuspäivystäjä ollut naputellut lämpimikseen; ja kyllä - totta se on, potilas itse vahvisti ambulanssin aktivoineen terveystiedon: päässä alkaa todellakin pyöriä, kun asiakas pistää makuulle. Puoli-istuvassa asennosa ei niinkään - ainakin jos rehellisenoloista potilasta on uskominen. Olihan hän itse kipittänyt kolmannesta kerroksesta avaamaan porrashuoneen ulko-oven. Sen työn toki saattoi tehdä seisaaltaan, eikä siinä tarvinnut maata tai ryömiä, jossa kohtaus olisi saanut vallan. Mikähän neuvoksi, potilaan ystävä pohtii pää ruvella, kello on kuitenkin kaksi yöllä. Mikään ei auta, kyllä,  kuljetushan siitä tulee - keskellä yötä - huh, huh. Eipä vapise käsi palkkapäivänä. Poissa mukavuusalueelta, todellakin.

- Onkohan se mukavuusalue valmiushuoneen työpiste, potilaan ajattelee, sillä sieltä nyt pitää olla poissa.

Potilaan ystävä palaa keikalta asemalle isomman urakan tehneenä. Korva alkaa kuunnella mitä tyynyllä on asiaa. Potilaan ystävää keskustelee tyynynsä kanssa ranskaksi - ainakin kovista konsonanteista päätellen, mutta sitä kestää tasan vartin. Jonkun sortin Aarnea tarjoillaan hätäkeskuksesta. Kenttäjohtaja ei ole nukkunut silmäystäkään, eikä nuku tämänkään jälkeen. Hätäkeskus pudottaa tehtävän Celsiukseksi. Kenttäjohtajaa ei helpota siltikään. Hänen on pakko lähteä katsomaan. Potilaan ystävä pohtii, että mikä saa ihmisen lähtemään tällaiseen mukaan? Yö ei ole helppo. Keikka päättyy aina uuteen. Potilaan ystävä on yhä vakuuttuneempi siitä, että hän on todellakin potilaan ystävä ja parempi sellainen.
Aamulla potilaan ystävä laittaa kahviinsa tuntemattomalla vakanssinumerolla varustettua sosiaalimaitoa vieraan vuoron jääkaapista. Hänen väsyneenpirteät silmänsä mollottavat kuin ambulanssin lisäpitkät.

Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy Copyright ©2016. All Rights Reserved.