Päättäjät ovat valinneet ensihoitokentältä lempilapsensa, se on ihmishenkiä pelastava lääkärikopterijärjestelmä.
Tuo mainio lempilapsi lentävine koneineen saa rahat, kunnian ja lisää resursseja samalla, kun Ambulanssi-nimiselle huutolaislapselle lisätään keikkoja, ohjeita ja velvoitteita. Vaikka ambulanssien ensihoitajille suodaan edelleen tehtäväksi koko kentän isoin työ, saattaa päättäjien huolella rakentama kahtiajako toisinaan tuntua jossain määrin epikseltä.
Kuvaavaa onkin, kun sään kestävään järjestelmään tarvittaisiin lisäyksiä, niin tapana on kääntää kaikki kivet, jotta rahanreikää ei täytyisi suurentaa. Toisinaan rahahuolet korjataan sillä, että viimeinen sammuttaa ambulanssitallista valot. Tilanne näyttää kovin eriltä, kun rahaa halutaan työntää keliriippuvaiseen valmiuteen, joka sään takia jää helposti talliin ja ottaa lähdettyäänkin usein peruutuksen. Siinä rahanjaossa päättäjäisit ja -äitylit eivät ole köyhiä eikä kipeitä.
Välillä tuntuu, että Ambulanssi-nimisen huutolaislapsen asiat etenevät kovin tuskaisesti: Ensihoitajien kokema väkivalta toki järkyttää päättäjää, mutta ei niin paljon, että sille pitäisi tehdä jotain, ja erityisäitiysrahaakin voi saada, jos hankkii taitavan juristin.
Lempilapselle jaettaessa säkissä ei ole pohjaa ollenkaan. Sieltä tulee kopteria ja Volvon XC ysikymppistä. Sieltä tulee lisää henkilöstöä ja lisää tukikohtia. Kun lisäykset ovat kautta linjan vähintään 30%, niin siinä ei vielä ole kaikki, vaan sieltä tulee myös ikioma lentoyhtiö. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että välillä huutolaislastakin hemmotellaan, hän saa yhden vissypullon helteellä, jos kuuluu oikeaan organisaatioon.
Kun lempilapsi ja huutolainen hoitivat ensimmäisessä aallossa samaa koronaepäilypotilasta, saattoi suojavaatteista päätellä, ketkä kuuluvat parhaaseen A-ryhmään ja toisaalta sen, kenen terveydestä ei ole niin suurta lukua. Samalla kun suojavälineiden ilmoitettiin olevan loppu, niin toisille niitä vielä riitti. Ja kun valtiovarainministeri sanoi, että: ”nyt elvytetään”, niin ei olisi heti arvannut, että hän tarkoitti kirjaimellisesti sitä, että rahat satsataan henkeä pelastavaan marginaaliensihoitoon.
Koska sitä rahaa kerran näyttää olevan, niin kohtuullista olisi, ettei niitä tavallisia ambulansseilla körötteleviä ensihoitajiakaan kokonaan unohdettaisi. Sellainen pröystäily kylläkin kielisi arvostuksesta, jota ei tietenkään kannata osoittaa, jos sellaista ei ole.
Arvoisa päättäjä, kun annat almun Ambulanssi-nimiselle huutolaislapesellesi, autat tosi asiassa jokaista ensihoitopotilasta, etkä vain pientä osaa heistä. Kaikkien ensihoitopotilaiden etu on se, että apu tulee paikalle säällä kuin säällä ja hieman pienemmässäkin hädässä.
TEKSTI MARKO PARTANEN
