Mika Lehestö kirjoitti tämän Ensihoitomarsalkka-kolumnin Systole 3/2016 -lehteen.
Hoivapalveluiden kentän kummastuttamiseksi Posti on ilmoittanut alkavansa tarjota hoiva- ja terveydenhuollon palveluja. Aluevaltaus ei sinänsä ole ihme, johan postilaiset ovat jokusen vuotta tehneet ihmisten pihoihin lumitöitäkin ja nurmikonleikkuupalveluitakin tarjoillaan. Luonnollisesti asiaan on reagoinut myös ensihoitomaailma omalla aktiivisen hihittelyn tyylillään. Vaikka uusi toimiala onkin kaukana entisen posti ja lennätinlaitoksen varsinaisesta toimialasta, se on osoitus siitä että omaa toimintaa ja ajatuksenjuoksua halutaan laajentaa.
Jos otetaan vertailukohdaksi juuri ensihoitomaailma, törmätään nopean kasvu- ja kehityspyrähdyksen läpi käyneeseen alaan, jossa kuitenkin osa vanhoista uskomuksista ja ”kansanperimästä” elää vahvasti mukana. Se aiheuttaa fakkiutumista omiin kuvioihin, jolloin maailmaa katsellaan kovinkin putkinäköisesti oman poteron pohjalta. Samaan ilmiöön törmätään ihan yleisestikin terveydenhuoltoalalla.
Jokainen hiemankin aseptiikkaa opiskellut terveydenhuollon toimija tietää, että sormuksen alle mahtuu Euroopan väkiluvun verran mikrobeja. Tätä samaa mantraa hoettiin jo 21 vuotta sitten ja jankutetaan totuutena edelleen. Samalla se toimii esimerkkinä asiasta, joka katsotaan varmaksi totuudeksi. Aikoinaan se on varmasti näin ollutkin ja olisi kuva tietää kuka tuon vertauksen on alun perin laukonut julki. Nykyhetkessä herää kuitenkin pieniä kysymyksiä: Paljonko Euroopan väkiluku on kasvanut esimerkiksi 20:ssä vuodessa? Koskeeko tämä nykyisin Eurooppaa maantieteellisenä alueena vai EU-maita? Kuinka leveästä sormuksesta puhutaan?
Samalla tavoin ensihoidon ammattilaiset kuljettavat vanhoja uskomuksia mukanaan. Vaikka Marsalkkakin kuuluu siihen ”ennen oli moni asia paremmin” – mumisijajoukkoon, tulee vanhoista kaavoista myös paljon hölmöjä juttuja. Varsinkin jos ne aiheuttavat jonkun asteisen turvallisuudentunteen ja mielihyvän osaamisesta. Tullaan loppuyhtälöön jossa postilaisille naureskellaan ja samalla ollaan vankasti sillä kannalla, että kiireettömät kuljetukset eivät kuulu ensihoitoon, vaan ”Kaikkien pitäis mennä tiätsä vaikka taksilla”. Sukkelinta tässä on se, ettei tätä ristiriitaisuutta edes tajuta.
Varsinkin puhuttaessa haja-asutusalueista sama vanha mantra pätee. Sairaankuljetusyksik… siis ensihoitoyksiköille tarvitaan erilaista terveydenhuollon toimintaa lisätilkkeeksi, jotta ambulanssiresurssi säilyisi riittävänä. Kun arvioidaan sitä sirran käyttöastetta, tarvitaan myös niitä dave-kyytejä, potilassiirtoja ja sen sellaisia. Siirtokuljetusten merkitystä ensihoidon ammattipolulla ei tule väheksyä. Moni on aloittanut sillä uransa ja se on hyvä tapa oppia käyttämään perusvälineitä sekä saada oppia potilaan kohtaamisesta. Toki se ei ole välttämättä niin mediaseksikästä. Hieman asiaa käännelle, on huolestuttavaa jos tämän oivaltavat jo Postissakin, muttei se mene jakeluun ensihoidossa.
Posti ei ole ainakaan vielä tulossa tekemään sopimuksia ensihoidosta. Mutta aika rohkeita ulostuloja tehdään ja etsitään paikkaa mistä tuoda leipä taloon. Se ei tekisi ollenkaan huonoa näinä talouskömpimisen päivinä ensihoitomaailmallekaan. Ja kyllä tätä jossain päin osataan tehdäkin. Onhan erilaisia turvapuhelinpalveluiden, kotisairaanhoidon ja terveysaseman vastaanoton töitä sotkettu kyytijullien elämiin jo vuosia.
Eräs ensihoitomaailman uusista perinteistä on vuoden ensihoitajan valinta. Siitä on muodostumassa hieno ja arvostettu traditio, josta tulee ehdottomasti pitää kiinni. Valinnatkin ovat osuneet aina hyvin maaliinsa. Onnittelut jälleen vuoden ensihoitajalle. Alan eteen tehty satsaus on palkittu.
TEKSTI MIKA LEHESTÖ
VALOKUVA JUHA-PEKKA LAAKSO
PIIRROS ANNA BROHOLM/PIENISUURI IDEA
