Satoja vuosia sitten ruttotohtorit olivat mahdottoman tehtävän edessä. Nykyään tautia hoidetaan mikrobilääkkeillä.
Yersinia pestis -bakteerin aiheuttama rutto tappoi noin puolet Euroopan väestöstä. Ruttoa hoitamaan palkattiin erillisiä ruttolääkäreitä. Tehtävään oli vähän halukkuutta, joten työhön pestattiin lähes ketä tahansa. Ranskalainen ruttolääkäri kehitti 1600-luvulla työasun, joka esti fyysisen kontaktin potilaaseen. Pitkän nokan sisään laitettiin tuoksuvia yrttejä, joiden uskottiin suodattavan taudinaiheuttajat sekä paiseista erittyvän pahan hajun. Kun ruttotohtori saapui potilaan luo, oli toivo parantumisesta yleensä jo menetetty.
Ruttoa esiintyy vieläkin, vuosittain raportoidaan tuhansista tapauksista. Tautia esiintyy pääasiassa jyrsijöillä Afrikassa, Aasiassa sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Ihminen voi saada tartunnan käsittelemällä infektoitunutta eläintä tai kirpun pureman välityksellä. Viikon kuluessa puremasta kehittyy imusolmuketulehdus, paiserutto. Se voi muuttua keuhkorutoksi, joka johtaa kuolemaan ilman mikrobilääkitystä. Keuhkoruton oireita ovat kuume, päänsärky, yskä, hengenahdistus ja rintakipu. Ruttoa vastaan on olemassa estolääkitys, mutta ei rokotetta.
KUVAT JUHA JORMAKKA
