Viime helmikuussa raaseporilanen Kaisa Teräs oli poikansa kanssa kävelyllä. Poikkeuksellisesti Karjaan Pumppulahteen suuntautuneella kävelyreitillä tarvittiin poikkeuksellista rohkeutta. Se teki Teräksestä sankarin.

Ennen kuin näkymä Pumppulahteen aukeni, Kaisa Teräs kuuli miehen avunhuutoja.

”Joku huusi ihan sikana ”apua”. Mietin, mistä ääni kuuluu ja samalla aloimme juosta ääntä kohti”, Teräs kertoo.

He juoksivat polkua pitkin paikkaan, jossa Mustiojoki levenee Pumppulahdeksi. Matkalla he kohtasivat kaksi naista, joista toinen sanoi soittavansa 112.
”Juostessa etsin katseella, mistä ääni tulee – ja sitten näin: Siellä se on, ihminen vedessä”, Teräs päivittelee. Hän on aina on pelännyt jäälle menoa, ja nyt ihminen huusi apua jäiden keskellä sulassa. ”Ihminen vedessä – sinne on mentävä”, hän ajatteli.

Teräs keräsi rohkeutta, matkaa jäätä pitkin sulaan oli noin 20 metriä. Apuvälineitä ei ollut, Teräs keksi riisua takkinsa ja heitti toisen pään sulaan miehelle. Samalla hän varoitti poikaansa tulemasta jäälle.

”Olen fyysisesti vahva, vaikka olen pienikokoinen. Tiesin, että saan vedettyä miehen avannosta”, Teräs sanoo. Niin kävikin, Teräs sai miehen jäälle ja huokaisi jo helpotuksesta kunnes sai tietää, että myös 4-vuotias poika on veden varassa.

”Aloin etsiä häntä katseella ja sitten näin hänetkin. Virta vei toppa-asuista lasta. Piti päättää uskallanko hypätä jokeen. Sanoin isälle, että en pysty pelastamaan lastasi”, Teräs sanoo.

Vaikka aikaa oli vähän, hän ehti tilanteessa miettiä paljon asioita. Ennen ratkaisuaan Teräs pohti mielessään mitä voisi käydä, jos hän hyppäisi lapsen avuksi: Pääsisikö hän itse ylös sulasta tai pystyisikö hänen poikansa auttamaan häntä. Veden varassa oleva poika oli noin kymmenen metrin päässä, joten Teräs keksi pyytää pojaltaan ja mieheltä takit ja sitoa ne köydeksi. Kun mies oli antanut takkinsa, hän lähti jäätä pitkin auttamaan lastansa.

”Sitten hän putosi uudelleen sulaan, aivan poikansa viereen, mutta ei nähnyt poikaansa, koska oli häneen selin. Huusin, että: käänny – ota kiinni”, Teräs kertoo.

Käskyt eivät menneet perille, Teräs arvelee, että mies oli niin kylmissään. Sitten mies kauhaisi kädellään poikaansa kohti, mutta ei osunut ja poika painui upoksiin.
Teräs konttasi varovaisesti kohti miestä, hän tunnusteli samalla missä jää kestää ja missä ei. Hän arvioi, että olisi liian vaarallista edetä aivan miehen viereen.
Mies oli kainaloitaan myöten jään päällä, joten Teräs kannusti miestä polskimaan lähemmäksi. ”Huusin hänelle: pelastut, polski tänne päin.” Mieskuuhsi takaisin: ”en jaksa.”
”Jatkoin huutamista: ”Polski, polski, älä anna periksi”, Teräs kertoo. Kun hän piti pienen tauon kannustamisessa, hänestä näytti, että mies lopettaa taistelun, joten Teräs jatkoi kannustamista. Yhtäkkiä mies liikkui jään reunaa pitkin kohti Terästä ja nainen sai heitettyä miehelle takkiköyden, mutta hän ei ylettynyt siihen ja virta vei miehen uudelleen kauemmaksi. Pian mies pystyi kuitenkin hivuttautumaan uudelleen lähemmäksi ja sai tartuttua takkiköyteen.

”Samalla alkoi kuulua jään ritinä. Anna nyt jään kestää, ajattelin”, Teräs kertoo.
Hän yritti kiskoa miestä uudelleen jäälle, mutta ei jaksanut, Teräksestä tuntui, että mies painoi nyt aiempaa enemmän. Jään ritinä jatkui.
”Voi Luoja, mitä nyt teen”, Teräs ajatteli.
Siinä kohtaa ideavarasto ehtyi, hän kertoo.

Teräs katsoi taakseen, jos siellä olisi joku, joka voisi auttaa. Taakse oli tullut joku, joka yritti heittää Teräkselle sähkökaapelia, mutta ei onnistunut. Teräs neuvoi heittäjää, että kokoa kaapelia vyyhdille ja heitä sitten vyyhti kokonaisena. Pian vyyhti putosi hänen viereensä.

”Kun sain kaapelin, se oli mahtava tunne. Sidoin siitä kainaloiden alle lenkin, enää ei ollut hätää”, Teräs kertoo.
Samalla alkoi kuulua paloauton ääni.

”Ratsuväki saapui, se oli mahtava tunne”, Teräs sanoo.

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen pintapelastajat auttoivat miehen sulasta ylös. He etsivät sulakohdista vielä poikaa, mutta eivät löytäneet. Paikalle tuli myös pelastuslaitoksen vesisukeltaja, joka etsi poikaa, mutta ei löytänyt. Pintapelastaja oli lähdössä jo jäältä pois, kun hän huomasi jään läpi kajastavan sinisen toppa-asun. Hän pomppi jään rikki ja poika nousi esiin. Sekä isää että poikaa alettiin hoitaa.

Eräänä sunnuntaina Kaisa Teräksen ovikello soi.
– Ihmettelin kuka sieltä tulee, kun en ollut kutsunut ketään. Pieni poika, nainen ja mies toivat minulle kukkia.
- Pohdin ensin, että keitä he ovat, sitten tunnistin miehen kasvonpiirteistä. Sanoin, että ”sinähän se olet”. 
Se oli täydellinen ihmepelastuminen, jonka sankari on Kaisa Teräs. Hänelle myönnettiin Pumppulahden toiminnasta hengenpelastusmitali.

TEKSTI MARKO PARTANEN
KUVA HANNA RAIJAS