Varmaan tiesitkin, että kun hälytys tulee koodilla 456, 457 tai 458, niin tehtävä liittyy ydinvoimalaonnettomuuteen. Erityisesti tällöin tehtävään saattaa liittyä säteilyn vaara.
Tiedät varmaankin myös, että säteilyä on kahdenlaista, sähkömagneettista ja hiukkassäteilyä. Säteilyä jaotellaan toisellakin tavalla: ionisoivaan ja ionisoimattomaan. Niistä ionisoiva eli solurakenteita rikkova on vaarallisempaa. Hiukkassäteily on ionisoivaa, mutta myös jotkut sähkömagneettiset säteilyt ovat ionisoivia.
Joku saattoi huokaista helpotuksesta: Alueellani ei ole ydinvoimalaa. Huokaisu johtui tietämättömyydestä, sillä säteilyä on joka paikassa jonkun verran. Merkittävämpää onkin, että kuinka ison annoksen säteilyä lopulta saa. Asiasta tekee vaikean se, että säteilyä ei pysty aistimaan millään tavalla, olipa tarjolla oleva annos terveydelle haitallista tai ei.
Säteilystä on hyvä tietää ainakin perusasiat, sillä säteilylle altistuminen voi tapahtua minkä hälytyskoodin takaa tahansa. Ydinvoimalaankin voidaan lähettää apua kaatumiskoodilla, mikä paljastuu vasta myöhemmin säteilyonnettomuudeksi.
Aktiivisimmin säteilyaiheisia koulutuksia pidetään alueilla, joissa on ydinvoimala. Tällöin laki velvoittaa varautumaan ja harjoitteleman. Mutta muuallakin pitää osata, sillä erilaisia säteilylähteitä kuljetetaan maan jokaiseen kolkkaan. Säteilyturvakeskuksen asiantuntija Antero Kuusi sanookin, että vakavan säteilyonnettomuuden mahdollisuus on pieni, mutta mahdollinen riippumatta siitä missä päin maata ollaan.
Potilaasi voi olla säteilyn vaikutuksen alaisena ja hän tarvitsee henkeä pelastavan toimenpiteen. Toiminta ja suojautuminen tällaisessa tilanteessa on hyvä selvittää etukäteen, sillä säteilyä saanuttakin potilasta tulee hoitaa asianmukaisesti. Eettisesti katsoen hän ei poikkea muista potilaista mitenkään.
Säteily on vaara, joka on ollut aina läsnä, mutta monille se on edelleen kovin kaukainen asia. Siltikin, vaikka maailmanlaajuisesti katsottuna yksi suurimpiin ydinvoimalaonnettomuuksiin lukeutuva Tshernobyl sattui aika lähellä meitä. Onnettomuudesta on toki jo yli 35 vuotta aikaa. Siinä ajassa asiat unohtuvat ja aika kultaa muistot, silti säteilyn vaara ei ole muuttunut tuosta ajasta mihinkään. Pripyatin kaupungissakaan, jossa Tshernobylin ydinvoimala sijaitsi, ei asu vieläkään ketään. Siellä säteilee jatkuvasti. Sinne järjestetään kuitenkin lyhytkestoisia turistimatkoja. Se voidaan tehdä turvallisesti, koska säteilyannos jää lyhyen alttiina oloajan takia vähäiseksi.
Säteilystä on hyvä tietää ja sen riskit on hyvä tunnistaa. Aiheesta annetut koulutukset voivat vähentää siihen liittyvää mystiikkaa. Kun säteilystä tietää, niin osaa toimia, eikä sitä tarvitse pelätä.
Julkaistu Systolen ja Palokuntalaisen yhteislehdessä elokuussa 2021.
